Luontokuvaaja Mauri Leivo hankki talon lintupeltojen keskeltä

Tämän pitäisi olla lintuparatiisi. Pihapiiristä on bongattu kaikkiaan 176 lintulajia. Nyt kuitenkin vihmoo räntää, ja lintulaudat ovat melkein autioina. Talon asukas, luontokuvaaja Mauri Leivo pahoittelee tilannetta.

"Vielä viikko sitten tässä pyöri sata lintua. Pikkuvarpusiakin oli 75. Nyt niitä ei ole yhtäkään."

Syy on varpushaukoissa, jotka jäivät pihaan ja pelottivat pikkulinnut tiehensä.

Leivo on asunut nykyisessä talossaan syksystä 2010 lähtien. Kun uuden kodin etsintä oli aluillaan, Leivo piirsi mielessään kartalle ympyrän. Etsinnässä oli talo maaseudulta, peltojen keskeltä. Tärkeää oli, että hyviä kuvauspaikkoja jäisi ympyrän sisäpuolelle ja että Porvooseen, Helsinkiin ja merelle pääsisi näppärästi.

"Nyt asun melkein sen ympyrän keskipisteessä."

Porvoon pohjoisosassa sijaitseva Ilolan kylä oli Leivolle entuudestaan tuttua seutua. Kun lupaavan näköisen peltomaiseman keskeltä tuli talo myyntiin, Leivo iski kiinni. Ei hän silti arvannut, että kyseessä olisi näin hyvä lintupaikka.

"Kun astuu pihalle, on suoraan tapahtumien keskellä. Ikkunasta näkee, millainen kuvaussää on. Se helpottaa kuvaustoimintaa aika lailla."

Leivo on tuottelias luontokuvaaja. Häneltä on ilmestynyt yhdeksän kuvakirjaa: ensimmäinen vuonna 2003 ja viimeisin tämän vuoden elokuussa.

Uusin kirjoista, Kylän linnut, kertoo kylä- ja peltomaisemassa elävistä linnuista. Iso osa kuvista ja tarinoista on syntynyt Leivon kotia ympäröivillä pelloilla.

Leivo kertoo kehittelevänsä kirjaprojektejaan hitaasti. Kun uuden kirjan kokoaminen alkaa, Leivo tietää jo varsin tarkasti, miten hän aihetta lähestyy ja millaisia kuvia kirjaan tulee.

Varasuunnitelmia on silti oltava, luonnon armoilla kun ollaan.

"Saattaa olla vain muutama viikko vuodessa, jolloin tietystä lintulajista voi saada kuvia. Jos haluaa kuvan keräkurmitsasta, paikalla on oltava silloin, kun lajin kevätmuutto on käynnissä. Jos sen sössii, pitää odottaa seuraavan vuoden toukokuuhun."

Kylän linnut -kirjan ollessa loppusuoralla Leivo laati listan kuvapuutteita, joita hänellä oli vuosi aikaa paikkailla. Menetelmä toimi hyvin, ja kuvaaja sai napattua lähes kaikki haluamansa otokset.

Leivo on ammattimainen luontokirjailija, mikä on harvinaista. Hän kertoo tekevänsä kirjat pitkälti apurahojen turvin. Siksi työn alla on jatkuvasti useita, eri vaiheissa olevia teoksia. Jos tekisi yhtä kirjaa kerrallaan, tyhjäkäyntiä ja odottelua tulisi paljon.

"Monet luontokuvaajat tekevät yhden kirjan uransa aikana. Jos tällä haluaa elää, kuvausprojekteille on osattava laittaa takarajat. Lopputuloksessa on pakko sietää pientä keskeneräisyyttä tai epätäydellisyyttä."

Leivo nostaa pöytään itse tekemiään perunarieskoja ja omalla pihalla kasvatetusta karjalanmintusta haudutettua juomaa.

"Minttuteetä. Tai oikeastaan minttujuomaa. Jotkut ovat tosi tarkkoja, että teeksi saa kutsua vain juomaa, johon on käytetty teenlehtiä."

Leivo kertoo miettineensä, että hänen työssään on paljon yhtymäkohtia maanviljelijän työhön.

Molemmat asuvat työpaikallaan ja ovat paljon ulkona. Luonto vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Välillä töitä painetaan hulluna, ja välillä on tasaisempaa. Suhde luontoon on kummassakin ammatissa tiivis.

"Minun viljelyhommani rajoittuvat yrtti- ja vihannesmaahan. Viime kesänä kasvatin vähän härkäpapuakin", Leivo kertoo.

"Yrttien ja vihannesten viljeleminen omaan käyttöön on aika kätevää. Niitä saa haettua pihalta aina kun haluaa, ja touhu tulee kaupasta ostamista halvemmaksi."

Leivo kertoo olleensa kasvissyöjä jo 30 vuoden ajan.

"En halua syödä kavereita, joten liha on jäänyt ruokavaliosta kokonaan pois."

Omatekoisen mustikkapiirakan rinnalle kahvipöytään ilmestyy kaurajäätelöä. Vegaaniksi mies ei kuitenkaan tunnustaudu.

Kurinalaiselta hän kuitenkin vaikuttaa. Hän esimerkiksi kertoo toimittajan ja valokuvaajan vierailun olevan siinä mielessä juhlaa, että saa keskellä viikkoa kattaa pöytään herkkuja.

"Arkena en syö ollenkaan imeläpuolta. Sen vastapainoksi pitäisi liikkua niin hurjasti."

Leivo kertoo itsekurin näkyvän myös siinä, että Kylän linnut -kirjaa tehdessään hän päätti pysytellä pois meren rannalta kahden vuoden ajan – ja päätös piti. Aika oli tarkoitus käyttää maaseutumaisemassa elävien lintujen kuvaamiseen.

"Rannalla olisi ollut niin kiva käydä, että olisi tullut mentyä heti uudestaan."

Ylipäätänsä Leivon on vaikeaa lähteä linturetkelle ilman kameraa, sen verran tiukasti ajatuksissa työt ovat.

"Nyt olen päättänyt, että saan tehdä yhden linturetkipäivän viikossa ilman kameraa. Ihan hupiretkeilynä en ole onnistunut sitä pitämään, vaan osallistun usein erilaisiin lintulaskentoihin."

Mauri Leivon tuotantoon voi tutustua hänen kotisivuillaan.