Ole Martin Dahle (vasemmalla) ja Jan Haft (keskellä) kyvät ajelulla norjalaisessa vuonossa ja ruokkivat samalla lintuja. Kuva: Albatross World Sales Gmbh
TV-vinkki: Laiduntava karja hoitaa kadonneiden esi-isiensä tärkeää tehtävää – Keski-Euroopassa lajeja suojellaan pitämällä maisemaa avoinna
Eläintuotteiden syöntiä paheksuvassa keskustelussa ei kenties pohdita tarpeeksi, mitä niityille, aroille ja muille laidunmaille tapahtuu, jos karjaa ei enää joku päivä ole. Pystytäänkö villinisäkkäitä palauttamaan?Tilaajalle
Villihevosilla ja nykyään laiduntavilla kotielämillä on tärkeä tehtävänsä aukeiden ympäristöjen ylläpidossa. Moni hyönteis- ja kasvilaji on riippuvainen laidunnuksesta. Kuva: Albatross World Sales GmbhSuomessa luonnon monimuotoisuuden suojelussa korostuvat metsät ja soiden ennallistaminen. Moni arvelee, ettei esimerkiksi Keski-Euroopassa ehkäistä luontokatoa yhtä tarmokkaasti kuin meillä.
Suojelun painopiste on kuitenkin erilainen, mikä selviää hyvin saksalaisessa Prisma-dokumentissa Euroopan luonnon monimuotoisuus vuodelta 2022.
Verrattain vähämetsäisissä maissa keskitytään ehkäisemään pusikoitumista ja lisäämään laidunnusta. Siten ylläpidetään lajirikkaita luontokeitaita, joita perinneympäristöiksikin kutsutaan.
”Laidunnus tekee maasta hedelmällisen.”
Dokumentin asiantuntijat huomauttavat, että aikoinaan Euroopassa on ollut laajoja aroja, joilla on kirmannut runsaasti kookkaita maanisäkkäitä. Euroopassa on ollut jopa norsuja ja sarvikuonoja alkuhärkien, vikkihevosten ja muiden laiduneläinten ohella.
350 000 vuodessa isoista nisäkäslajeista on kadonnut 19.
Ellei villejä laiduntajia pystytä palauttamaan luontoon, on laiduntavalla karjalla tärkeä tehtävä pitää maisemaa avoinna esi-isiensä kavion- ja sorkanjäljissä.
Kenties eläintuotteiden syöntiä paheksuvassa keskustelussa ei pohdita tarpeeksi, mitä niityille, aroille ja muille laidunmaille tapahtuu, jos karjaa ei enää jonain päivänä ole. Laiduntaminenkin voidaan nähdä ennallistamisena. Karjaa pitäisikin pitää enemmän ulkona sisätiloihin sulkemisen sijasta.
Lukuisat hyönteislajit ovat riippuvaisia lannasta ja puhkikuljetusta ja kalutusta maastosta. Linnut puolestaan ovat riippuvaisia hyönteisistä ja niin edelleen. On ajateltava kokonaisuutta.
Tietokirjailija, eläinlääkäri Anita Idel on perehtynyt arohin, niittyihin ja heinäkasveihin. Hän kuvailee, että heinät ja monet muutkit kasvit haluavat tulla purruiksi ja tallotuiksi, mikä villitsee niiden kasvua. Laidunmaihin verrattuna kasvinviljelypelto kumisee tyhjyyttään monimuotoisuuden kannalta katsottuna.
Idel vannoo kolmivuoroviljelyn, kesannoinnin ja laidunnuksen nimeen.
”Laidunnus tekee maasta hedelmällisen”, hän toteaa.
”Tunnen surua, kun näen tuulivoimaloita vuorilla”
Yksi dokumentin esimerkkikohteista sijaitsee Baijerissa, jossa Franz Kühn kasvattaa kalaa tekolammissa. Alueella on suurempi lajikirjo kuin luonnonsuojelualueilla keskimäärin. Ihmistoiminnan ansiosta linnut, matelijat, hyönteiset ja monet kasvit menestyvät.
Tosin Kühnin havaintojen mukaan esimerkiksi viitasammakon ja töyhtöhyypän kannat ovat romahtaneet. Syynä voivat olla ympäristössä tapahtuvat monenlaiset, epäsuotuisat muutokset, kuten ilmaston lämpeneminen ja haitallisten aineiden päästöt. Ne voivat olla esimerkiksi torjunta-aineita, antibioottijäämiä tai ties mitä.
Dokumentissa haastatellun tutkijan mukaan lantakuoriaiset esimerkiksi kärsivät lannassa olevista loislääkkeiden jäämistä.
Dokumentin tekijä Jan Haft käy myös Norjassa jututtamassa luonto-opas Ole Martin Dahlea.
Luonnon köyhtymisen ja koskemattoman luonnon vähenemisen ohella Dahle on huolissaan räjähdysmöisesti lisääntyvästä tuulivoimasta, jonka vaikutuksista eri lajeihin tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Alueella on kuollut Daflen mukaan 120 kotkaa tuulivoimaloiden lapoihin.
”Tunnen surua, kun näen tuulivoimaloita vuorilla”, luonto-opas huokaa.
Yle TV1 klo tiistai klo 19.00 ja Yle Areena- Osaston luetuimmat
