MT 100 vuotta sitten: Maataviljelevän väestön jälkikasvu saattaa tuottaa vanhemmilleen pettymyksen

Koulumuoto, joka ansaitsee maanviljelijäin huomiota.

Suomen maataviljelevä väestö osaa suurin piirtein katsoen antaa arvoa tietopuoliselle sekä omaan alaansa kohdistuvalle, että yleisemmällekin sivistykselle. Tätä todistaa se, että maanviljelijät jo varsin yleisesti antavat lastensa käydä kansakoulun jälkeen kaikenlaisia ammattikouluja, jopa moni heistä kouluttaa lapsensa oppikouluissa ylioppilaiksi saakka valmistaen heille täten tilaisuuden päästä osalliseksi korkeimmasta sivistyksestä yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Useimmat näistä maanviljelijöistä epäilemättä toivovat, että se sivistys, jonka heidän lapsensa täten saavuttavat, tulisi tavalla tai toisella hyödyttämään maataloutta tai ainakin maaseutua. Mutta tässä suhteessa eivät pettymykset liene niinkään harvinaisia. Kuulee usein vanhempien valittavan, että erittäinkin oppikoulu vieroittaa heidän lapsensa maataloudesta ja maaseudusta.

Luulisi näin ollen, että jos olisi olemassa oppikoulu, joka opetuksessaan pitäisi herättää oppilaissaan harrastusta ja kiintymystä nimenomaan luontoon ja sen voimien hyväksikäyttöön maatalouden palveluksessa y. m. s., niin tällainen oppikoulu saavuttaisi maanviljelijäin kannatuksen ennen muita oppikouluja.

Meillähän on ollut jo yli kymmenen vuotta toiminnassa maanviljelyslyseoita. Kuten tunnettua, ovat ne oppikouluja, jotka antavat siksi perusteellisen yleissivistyksen, että niiden oppilailla on koulun läpikäytyään ollut tilaisuus suorittaa ylioppilastutkinto, mutta tämän yleissivistävän puolen ohella ovat ne antaneet melko laajaa ammattiopetusta maatalouden eri aloilta. Siinä on siis ollut koulumuoto, johon maanviljelijäin olisi luullut suhtautuvan myötätunnolla. […]

Erittäinkin maanviljelijäin olisi mielestäni syytä panna lapsensa kouluihin, jotka eivät ainakaan vieroita näitä pois isäinsä kunniakkaasta ammatista, vaan päinvastoin koettavat heissä herättää harrastusta maamme pääelinkeinoa kohtaan ja valmistaa heitä kykeneviksi tätä palvelemaan, mutta samalla tekevät mahdolliseksi pääsyn muillekin aloille. [pääkirjoitus]

Nurmi voittanut Viden loistavasti. Saavuttanut maailmanennätykset 1,500 m. ja mailin matkoilla.

Toissa iltana klo 7 kohtasivat toisensa Tukholmassa kaksi maailman tätä nykyä suurinta keskipitkien matkojen juoksijaa, suomalainen Paavo Nurmi ja ruotsalainen Edvin Vide. Näitä urheiluseura Linnean järjestämiä kilpailuja oli saapunut katsomaan 18,000 henkeä. Että nyt lopullisesti ennätykset tulisivat rapisemaan välimatkoilla mailiin asti, siitä oltiin varmoja. Nurmen ja Viden asettuessa radalle lähtövalmiina, kohosi jännitys huippuunsa. Mailin juoksussa otti Nurmi johdon käsiinsä toisella kierroksella vauhdilla, johon Vide ei pystynyt vastaamaan. Matka oli yhtämittaista pinnistystä. Tultiin 1,500 m:n maalilinjalle. Nurmi saapui ensimmäisenä. Aika 3 min. 53 sek. on uusi, loistava maailmanennätys. Viden aika oli 3,54,2.

Matkan loppuosa muodostui todelliseksi ainoanlaatuiseksi voittojuoksuksi. Stadionilla vallitsi mitä raivokkain huuto ja innostus. Vide ei kestänyt loppuun asti. Nurmi saapui voittajana maaliin. Aika 4 min. 10,4 sek. on sekin uusi maailmanennätys. Viden aika oli 4,13,1. Kilpailuja suosi mitä ihanin sää.