"Se on ihan hyvä, että lapsikin tietää, mistä liha tulee ja että eläimen joutuu lopettamaan, jos meinaa syödä sitä"

Lihakanit puputtavat ruohoa pihan nurkalla katetussa häkkiryhmässä. Kanalassa on draama päällä. Pari vasikkaa, pari sikaa, pari kasvimaata, pieni heinämaa, ja siinä alkaakin inkoolaisen perheen reilun hehtaarin tontti olla täysi.

"Kanista tulee viillokkia tai paistia. Ne ovat meidän suosikkeja olleet. Se on vähän niin kuin broileria", emäntä Tia Mustajärvi kertoo.

Mustajärvet ovat omavaraisia lihan suhteen, mutta kaupasta he hakevat vielä paljon, etenkin talvisin.

Yksi syy lihankasvatukseen on myös säästäminen. Jos työlle ei laske hintaa, niin omavaraisuus tulee edullisemmaksi kuin kaupasta hakeminen.

Mustajärvet ovat kokeilleet, mitkä eläimet sopivat heille parhaiten. Heillä on ollut lypsyvuohia ja lampaita, mutta ovat luopuneet niistä.

"Ajattelimme, että siat ja naudat eivät sopisi meille, koska ne ovat niin isoja ja tämä on kumminkin niin pieni alue", Tia kertoo.

"Kumminkin ne ovat olleet paljon parempia kuin ne eläimet, joita suositellaan omavaraisuuteen." Lehmät ovat tuttuja pariskunnalle, sillä he tapasivat navetassa työskennellessään.

Pariskunta ei osaa sanoa, milloin kiinnostus omavaraisuuteen alkoi. Joonas Mustajärvi on metsästänyt ja kalastanut sekä tehnyt aina maatilatöitä. Hän pitää maaseudun ilmapiiristä.

"Ehkä tässä viime vuosina on tullut ruoka-aspekti mukaan, kun ei tiedä, mitä kaupasta ostaa. Kun itse kasvatat, niin tiedät ainakin, mitä syöt ja mitä syötät lapsillesi." Joonaksella on sähköalan yritys ja hän käy pääkaupunkiseudulla työssä. "Yritän töiden lomassa parhaani mukaan auttaa kaikessa".

Hänen vastuullaan on myös eläinten teurastus. Hän on harrastanut metsästystä, joten eläimen lopettaminen on hänelle tuttua.

"Onhan se eläimen lopetus aina vähän ilkeä tapahtuma, mutta kuitenkin, kun lihaa syödään, joku sen eläimen lopettaa. Se on hyvin tässä elänyt ja saa nopean lopetuksen, niin se ei tee pahaa ollenkaan."

Lapset ovat myös monesti mukana tilanteessa alusta loppuun, eivätkä sitä vieroksu.

"Ihan innoissaan he katselevat, kun isi teurastaa. Kyselevät, että oliko sillä matoja mahassa? Ei, ne ovat suolenpätkiä", Joonas kertoo.

"Se on ihan hyvä, että lapsikin tietää, mistä liha tulee ja että eläimen joutuu lopettamaan, jos meinaa syödä sitä."

Kasvimaata he ovat nyt ryhtyneet laajentamaan, koska possut ovat tonkineet heille pohjat kuntoon. "Koko ajan yritämme laajentaa sitä, että saisimme oikeasti sieltä varastoon asti", Tia kertoo. Possujen pään menoksi on suunnitteilla porsittaa ne ja sitten syödä, sillä ne ovat tulleet vanhoina isosta sikalasta eivätkä ole kovin kesyyntyneitä.

Kasviksia omasta maasta he ovat tähän asti saaneet vain kesäisin. Tänä vuonna itämään on laitettu muun muassa perunaa, retiisiä, porkkanaa, papuja ja lanttuja.

"Tässä on niin paljon puuhaa, että pikkuhiljaa pitää kaikkea saada tehtyä. Joka kulmasta on vähän kesken". Joonas kertoo.