Pienet lapset kannattaa ottaa mukaan ruokakauppaan ja viimeistään teineille hankkia pankkikortti – näin rahasta kannattaa puhua lapsille

Sain lapsena mummolta syntymäpäivälahjaksi vaalean nahkaisen olkalaukun. Laukusta teki erityisen hienon sen useat erikokoiset lokerot ja taskut. Isoimmassa lokerossa oli sisällä pieni kukkaro, jossa oli metalliset kehykset ja sydämen muotoiset sulkijat.

Mummo oli laittanut kukkaroon kymmenen markan setelin. Hän kysyi, aionko ostaa jotain vai säästänkö rahan. Mummo kannusti minua miettimään, kannattaako aina käyttää rahat vai elää säästeliäämmin ja tehdä myöhemmin jokin isompi ostos. Isovanhemmat olivat minulle vanhempien ohella tärkeitä rahankäytön ja säästämisen opettajia.

Lapsi oppii rahan merkityksen ja rahankäytön parhaiten, kun rahasta puhutaan hänelle ja hänen kuullen. Rahasta on tarpeen puhua niin koulussa kuin kotonakin. Kun lapsella on mahdollisuus seurata tavanomaisten ostosten tekoa ja käyttää myös itse rahaa, hän oppii paremmin rahan arvon. Tämän vuoksi olemme ottaneet lapset jo pieninä mukaan ruokakauppaan.

Isossa perheessä pienemmät lapset seuraavat jo varhain vanhempien ja isompien sisarusten välisiä keskusteluja. Arjen tapahtumat tulevat myös mukaan leikkeihin. Neljävuotias neuvotteli kotileikissä isänsä kanssa kuukausirahasta. Leikin isä oli tiukkana, mutta heltyi hetken kuluttua ja myöntyi aloittamaan kuukausirahan maksamisen myös perheen nuorimmalle. Samoja neuvotteluja käytiin muutamaa vuotta myöhemmin ekaluokkalaisen ja oikean isän välillä.

Lapsille kannattaa kokemukseni mukaan hankkia pankkikortit viimeistään teini-iässä. Erityisesti suurperheessä arkea helpottaa, kun nuori voi käydä koulumatkalla ostamassa lähikaupasta puuttuvat ainekset iltaruokaan. Vielä enemmän vanhempaa helpottaa, kun teinit voivat mennä keskenään vaateostoksille. Viestikanavat mahdollistavat paikkariippumattoman hyväksynnän ostoksille. Maksusovellukset tai verkkopankki takaavat reaaliaikaiset rahasiirrot ”pappa betalar” -tilanteissa.

Samoista vanhemmista ja suunnilleen samanlaisesta kotikasvatuksesta huolimatta suhde rahaan ja sen käyttämiseen vaihtelee samankin perheen lasten kesken. Yksi kuluttaa saamansa rahat huolettomasti. Kuukausiraha ja lastenhoitopalkat ovat kuluneet ennen kuukauden loppua tai seuraavaa lastenhoitokeikkaa. Toinen taas käyttää vähäisiä eurojaan harkitsevasti ja kuukausirahasta jää aina säästöön iso osa.

Muistan edelleen lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen ilon, jonka mummon antama kaunis laukku minulle toi. Mummon kannustuksesta innostuneena menin pankkiin ja talletin lahjaksi saamani rahan pankkitililleni. Päätin säästää rahaa uuteen polkupyörään.

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.