Tavallisella suomalaisella pihanurmikolla kasvaa paikasta riippuen hyvin erilaisia lajeja. Kukista monet tunnistavat ainakin apilan ja voikukan. Kuva: Kimmo Haimi
Helpoiksi ajatellut istutukset voivat väärässä paikassa osoittautua isoiksi pettymyksiksi ‒ tutustu pihaasi ennen päätöksiä
Dynaaminen istutus, metsästä siirretty kuntta tai kukkaniitty nurmikon tilalla vaativat hoitoonsa tietoa ja taitoa.TilaajalleHattula
Dynaaminen istutus rakentuu eri kerroksista, Outi Tahvonen esittelee Lepaalla. Maanpeittokasvit ehkäisevät rikkaruohoja mutta voivat myös itse levitä voimakkaasti. Kuva: Kimmo HaimiIstutusten dynaaminen suunnittelu ja pihanurmikon muuttaminen kauniiksi kukkaniityksi houkuttelevat monia luonnon monimuotoisuudesta huolestuneita. Molemmissa on kuitenkin haasteita, joissa pihan villi luonto voi yllättää luonnollisuudesta haaveilevan puutarhurin.
Luontoa matkivien dynaamisten istutusten idea on, että monivuotiset ja monilajiset kasviryhmät menestyvät ilman jokavuotista istutusta. Onnistuessaan rakennetut yhdyskunnat houkuttelevat erityisesti julkisessa ympäristörakentamisessa, koska ne säästävät paljon rahaa kausi-istutuksiin verrattuna.
Dynaamisen istutuksen suunnittelu vaatii kuitenkin paljon asiantuntemusta ja oikeanlaista hoitoa. Yksi kipukohta on kitkeminen.
”Kuinka moni tunnistaa tutuimpiakaan puutarhakasveja niiden sirkkalehtivaiheessa?”, tutkijayliopettaja Outi Tahvonen miettii esitellessään dynaamista istutusta Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampuksella Hattulassa.
”Jotta dynaaminen istutus pysyy monilajisena ja tasapainoisena, on huolehdittava, että dominoivia kasveja poistetaan joko taimia kitkemällä tai siemenkotia poistamalla.”
Kasvien valinta voi osoittautua ajateltua kinkkisemmäksi. On tärkeää, että erityisesti maata peittämään valitut kasvit menestyvät hyvin.
Pahimmillaan niistä tulee kuitenkin liian vauhdikkaita vipeltäjiä, jotka peittävät paitsi muut kasvit, innostuvat myös karkaamaan istutuksen ulkopuolelle.
”Kun mietimme esimerkiksi haitallista vieraslajia kurtturuusua, niin sen takia sitä on alunperin vaativiin ympäristöihin valittu, että se on yksi harvoista lajeista, joka niitä kestää. Maanomistajalla on vastuu varmistaa, että vieraslajit eivät leviä puutarhasta ympäristöön.”
Yleensä taimikuvastoissa kerrotaan, kuinka kasvi menestyy milläkin kasvuvyöhykkeellä ja mitkä valo-olosuhteet se tarvitsee. Kuitenkin myös maaperällä on kasvin menestymiseen suuri vaikutus.
Tämä on helposti nähtävissä Lepaalla, johon on rakennettu Maakirjasto. Samalle paikalle on rakennettu yhdeksän eri koeruutua, joihin on eri maaperille istutettu kolme samaa kasvia. Kasvit menestyvät hyvin eri tavoin maaperästään riippuen.
Oman pihan maan ominaisuudet voi selvittää avoimista maaperäkartoista, mutta tonttien kohdalla voi paljastua yllätyksiä.
”Ennen vanhaan tonteille haudattiin esimerkiksi rakennusjätettä tai läjitettiin ylijäämämaata. Perusmaa voi myös suurelta osin olla mursketta, jota käytetään paljon piharakentamisessa”, Tahvonen kertoo.
Murske pidättää ravinteita huonosti. Pihan kartoittamisessa kannattaa ottaa avuksi lapio ja testata, jääkö maata tunnustellessa käsiin hienoainesta. Se kertoo rehevyydestä ja maan kyvystä pidättää vettä ja ravinteita.
Omaa pihaa kannattaa tutkia ja tunnustella ennen suurten päätösten tekemistä. Ongelmien korjaaminen lannoituksella tai säkkimullalla on kallista, ennemmin kannattaa suunnitella ravinteiden kiertoa ja paikoille sopivia kasvilajeja.
Yksi viime vuosien suosituista istutusratkaisuista on ollut metsänpohjan eli kuntan siirtäminen pihaan. Tahvonen kertoo, että se on osoittautunut useissa tapauksissa huonoksi ratkaisuksi.
”Kuntta kasvaa metsässä puiden katveessa. Kun se siirretään paahteiselle paikalle murskeen päälle, ei kestä kauaa ennen kuin se kuivuu pystyyn.”
Liian rehevällä paikalla vallan ottavat rikkaruohot, joiden kanssa metsäkasvit eivät pysty kilpailemaan.
Rehevyys on este myös pihan eteeriselle kukkaniitylle, josta moni haaveilee. Kuivien ja karujen paikkojen kasvit eivät yksinkertaisesti pärjää pihanurmikon ronskille siemenpankille, ellei asukas halua ryhtyä suuriin maansiirtotöihin.
”Niittyä ei voi hoitaa jättämällä nurmikon leikkaamatta. Tai sitten paikalle voi syntyä rehevän paikan niitty, jossa kasvaa esimerkiksi vattua ja mesiangervoa”, Tahvonen kuvailee.
”Se ei kuitenkaan vastaa monen mielikuvaa harvasta heinikosta, jossa on helppo ja mukava kävellä.”
Nurmikon leikkaamisessa kannattaisi Tahvosen mukaan luopua mustavalkoisesta asenteesta. Nurmikkoa voi ajaa harvemmin ja sen lajistoa tutkia.
Niitty voi syntyä nurmikolle myös ajoittain: keväällä kukkivat sipulikasvit ja valkovuokot kannattaa jättää rauhaan mutta niiden kuihduttua nurmikon voi taas ajaa.
”Nurmikon kuivemmilla kohdilla voi kasvaa kauniita kukkia, joista syntyy nurmikolle kukkasaarekkeet.”
Kissankello on monille tuttu niittykukka. Se on kuivan paikan kasvi, eikä menesty rehevällä ja kostealla kasvupaikalla. Kuva: Kari SalonenLepaalla tutkitaan, millainen niitty eri maalajeille ja käsittelytavoille muodostuu. Nurmikon ajamatta jättäminen on synnyttänyt rehevän kasvuston, jossa kukkia ei juuri näy.
”Ihmiset kokevat pitkän nurmikon usein epäsiistiksi ja punkkejakin pelätään”, Tahvonen kertoo.
”Lepaan hyönteisansoihin on saatu saaliiksi myös hiiriä, joille heinikko tai niitty tarjoaa piilopaikkoja ja ruokaakin. Jyrsijäongelma aiheutuu kuitenkin ihan muista syistä.”
Pitkäksi venähtänyt nurmikko voi olla ongelmallinen myös, jos etanat ja kotilot juhlivat puutarhassa.
”Pihaa kannattaisi hoitaa kuin puudelia, tarkkailla tilannetta ja trimmata tarvittaessa sieltä täältä”, Tahvonen neuvoo.
- Osaston luetuimmat
