Kirja-arvio: Runoja kissoista ja kaikesta muustakin
Tuula Korolainen: Taivasta hipoo hännänpää. 127 sivua. Lasten Keskus.
Kissoilla taitaa olla erityinen paikka Tuula Korolaisen sydämessä. Sen huomaa, kun lukee Taivasta hipoo hännänpää -lastenrunokokoelmaa. Vuosina 1990–2018 julkaistut runot ovat kuitenkin monipuolisia: on riimillisiä ja vapaamuotoisia, ja jos lukuisat kissarunot unohtaa, aihepiirien kirjo on laaja.
Itsekin riimittelevä viisivuotias pitää näistä runoista, kolmevuotiasta runot eivät jaksa kiinnostaa. Termistö on sen verran vaikeaa, että nuoremman lukijan reaktio on ymmärrettävä.
Viisivuotiaalle joutuu tämän tästä selittämään asioita, kuten että keneen Kirsiin yhdellä runolla viitataan (no, Kunnakseen tietenkin, ilmeisesti Korolaisen tärkeään esikuvaan, ”muistatkos sen oman kirjasi Tiitiäisen pippurimylly?”) tai että toisessa runossa esiintyvä mikro tarkoittaa tietokonetta, ei mikroaaltouunia.
Antoisaa näiden runojen lukeminen kyllä on, kun lapsi jaksaa kuunnella selittelyä – veikkaan että ihan kaikki viisivuotiaat eivät jaksa, eivätkä varmaan koululaisetkaan.
Plussaa näin joulun alla siitä, että kirjassa on joulurunojen osio. Niitä kuuntelee pienempikin lapsi. Äiti saattaa poimia jonkin säkeistön joulukortteihin, runoilijan nimen niissä tietysti mainiten.
- Osaston luetuimmat
