Kuoleman kohtaaminen on osa ensihoitolääkärin työtä, sanoo ensihoitolääkäri Jussi Pirneskoski. Työyhteisön tuki on työssä tärkeää. Kuva: Sanne Katainen
He eivät pidä itseään sankareina – silti he pelastavat ihmisiä äärimmäisissä tilanteissa
Helikopterilääkäri Heini Harve-Rytsälä kollegoineen vie apua äärimmäisiin tilanteisiin ja sinne, minne se ei muuten ehdi. Hän toivoo, että kuolemasta puhuttaisiin kauniimmin.TilaajalleVantaa
Hätäkeskus päättää, milloin FinnHEMsin lääkärihelikopterin on aika nousta ilmaan. Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä ja HEMS-ensihoitaja Lasse Haapala työskentelevät Helsinki-Vantaan tukikohdasta käsin. Kuva: Sanne KatainenHälytysilmoitus, ensihoito. Tehtävä: seitsemän, nolla, kuusi…
Kaiuttimen ääni kaikuu käytävällä. Olemme valtakunnallisesta lääkärihelikopteritoiminnasta vastaavan FinnHEMSin Vantaan tukikohdassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Täällä työskentelee muun muassa ensihoitolääkäreitä, lentäjiä ja HEMS-ensihoitajia.
Lääkärihelikopteri tekee yhteistyötä useiden viranomaisten kanssa. Paikalla on yleensä myös ambulanssi ja pelastustoimi tai palokunta. Vantaan tukikohta palvelee Uudenmaan aluetta. Hälytyksiä tulee vuorokaudessa keskimäärin seitsemän ja vuodessa noin 2 600.
”Työllä on merkitystä, olen ylpeä siitä. Suomalainen viranomaisyhteisö on mukava paikka tehdä töitä”, korostaa ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä.
Lääkärihelikopteria tarvitsevat potilaat ovat useimmiten vaikeasti vammautuneita, sydämenpysähdyksen saaneita, tai aivohalvauksesta tai muista neuroperäisistä hätätilanteista kärsiviä.
Lisäksi on muita tilanteita, kuten sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä, hukkumisia tai sähköiskuja. Yhteistä on, että hengitys ja verenkierto ovat häiriintyneet, joten elintoimintoja tukemaan tarvitaan anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
”Tilastollisesti neljäsosa kohtaamistamme potilaista kuolee jo ennen sairaalaan pääsyä, jos tarkastellaan tätä Vantaan tukikohtaa. ’Hän on kuollut’ on tässä ammattiroolissa tavallinen lause, kärjistetysti kuin kaupassa kuitista kysyminen”, kuvaa lääkärikollega Jussi Pirneskoski.
Ensihoitolääkäri on kuullut useamman kerran kysymyksen, miten joku saattoi kuolla.
”Välillä tuntuu, että ihmisille tulee yllätyksenä se, että me kaikki kuolemme”, Harve-Rytsälä sanoo.
Hän toivoo, että kuolemasta puhuttaisiin kauniimmin, vaikkei kuolemaa tietenkään tarvitse manata.
Valtaosa kohtaamisista on kuitenkin lohdullisia.
”Olen kohdannut paljon erilaisia tilanteita ja nähnyt, miten omaiset kuolemaan suhtautuvat. Vaikutelmani on, että jos kuolemasta on puhuttu etukäteen, niin se on omaisille jollain tapaa helpompaa. He voivat todeta, että näin hän halusikin lähteä”, Harve-Rytsälä kertoo.
Harve-Rytsälä on työskennellyt helikopterissa vuodesta 2016 ja ensihoitolääkärinä vielä pidempään.
Lääkärihelikopteriin päätyminen oli tavallaan sattumaa. ”Esimies kysyi, tulisinko virkavapaan ajaksi sijaistamaan. Ensin ajattelin, että en tietenkään”, Harve-Rytsälä nauraa. ”Sitten sanoin, että kyllä kaksi vuotta menee. Jäin tälle tielle!”
Työ vakavasti loukkaantuneiden parissa jättää jälkensä. Harve-Rytsälä kuvaa musertavia tunteita ja ihmiskohtaloita aaveikseen. Ajatukset voivat pulpahtaa esiin vaikkapa tienviitasta, jossa näkyy tutun kylän nimi.
Ensimmäiset aaveensa hän sai tuoreena lääkärinä armeijan ampumaleirillä. Rovajärvellä sattui tuolloin vakava onnettomuus. Harve-Rytsälä on käynyt vapaaehtoisen varusmiespalveluksen ja oli lääkintäreserviupseerikoulussa komennettuna ampumaleirin lääkäriksi.
Lähtövalmisteluita on paljon, mutta niitä on harjoiteltu ja toistettu lukemattomia kertoja, joten ne sujuvat nopeasti ja saumattomasti. Kuva: Sanne KatainenVaikeimmat asiat ovat jotakin yllättävää, pientäkin, henkilökohtaisesti koskettavaa. Työssä kohdataan muun muassa lapsia, joiden vanhempi on juuri kuollut tai erittäin vakavasti sairastunut, tai elää päihteiden ympäröimänä.
”Itsellä voi vaikkapa olla samanikäinen lapsi. Vaikka hoitaisimme hyvin, niin näemme, että omaisilla saattaa olla suuri tuska”, kertoo HEMS-ensihoitaja Lasse Haapala.
Suhde kuolemaan on kenties erilainen, kun sitä kohtaa usein. Se vaikuttaa myös elämänasenteeseen.
”Elämänasenteeni on sellainen, että pienet asiat eivät hermostuta. Jos lomamatka jää väliin siksi, että on flunssassa, niin sitten se jää. Jollain toisella matka voi jäädä väliin sen takia, että on elvytetty lentokoneen lähtöputkessa.”
Toisaalta hän ei sano lapsilleen, ettei mistään saisi olla ikinä harmissaan. Tietenkin saa.
Helikopterilääkärien silmin katsottuna elämää ei kuitenkaan kannata rakentaa tulevaisuuden varaan, sillä sitä ei voi ennustaa.
”Työn sisällöstä en puhu lapsilleni. Teini-ikäiselle olen saattanut sanoa töistä tullessani, että minulla on kamala olo sen takia, koska minulla oli tehtävä, jossa hänen ikäisensä jäi ilman äitiä”, sanoo Harve-Rytsälä.
Työ on loppujen lopuksi myös paljon arkisempaa kuin moni luulee. ”Se ei ole sankaritekoja, eikä aina niitä kriittisesti sairaita potilaita, vaan esimerkiksi vanhusten yleistilan laskua”, kertoo Harve-Rytsälä.
”Minulle vanhukset ovat muodostuneet hyvin tärkeiksi tässä työssä. Ajattelen, että ei ole työikäisten ihmisten tehtävä määrittää, mikä on vanhukselle ihmisarvoista elämää, vaan heitä pitäisi itseään kuunnella.”
Minulle kuolema on ”hän”, Heini Harve-Rytsälä sanoo juuri ilmestyvässä kirjassaan. ”Kohtaamme kyllä kaikki hänet joskus, mutta sitä tapaamista ei kannata tarkoituksella kiirehtiä. Kuva: Sanne KatainenJoskus työ lääkärihelikopterissa tarkoittaa pelkoa päätösten seurauksista ja virheistä, vaikka ratkaisut on tehtävä nopeasti.
Nuoruuden tausta klassisessa musiikissa on auttanut Harve-Rytsälää pelkojen ja vaikeiden tilanteiden käsittelyssä. Hänen instrumenttinsa on poikkihuilu, jota hän treenasi lukioon asti muusikon ammattia harkiten.
”Klassisena muusikkona kärsin hirveästä esiintymisjännityksestä. Tein vaikka mitä päästäkseni siitä eroon. Yhden konsertin jälkeen tajusin, että minähän soitan hyvin, vaikka jännitän. Miksi yritän päästä jännittämisestä eroon? Päätin, että minä saan jännittää, eihän sillä ole väliä!”
”Oivalsin töissä saman asian pelon suhteen. Olennaista on, että pääseekö yli, vaikka tuntuukin pahalta.”
Pirneskoski täydentää. ”Sellainen päätös, jonka voin itselleni perustella ja kirjoittaa myöhemmin ylös, on siinä hetkessä hyvä päätös”, hän kuvaa dialogia itsensä kanssa.
Ei kukaan kauhistele muutakaan työtä, mihin kuuluu vaikkapa fyysistä ponnistelua, vertaa Harve-Rytsälä. Kunhan pohja on kunnossa, niin fyysisiä – tai henkisiä – sykkeennousuja kestää.
Keskeisinä tukipilareina helikopterilääkärin työssä ovat koulutus ja työyhteisön tuki. Harve-Rytsälän mukaan kaikkea ei silti lääkärikoulussa opetettu.
”Ei tänne tulla koulun penkiltä, vaan takana on jo kokemusta ja uraa. Yhtä lailla surullisia ihmiskohtaloita kohtaa sairaalassa”, muistuttaa Harve-Rytsälä.
Puhumisen kulttuurissa on lääkärien mukaan tapahtunut iso muutos 2000-luvulla.
”Monella viranomaisalalla, kuten poliisissa tai palokunnalla, oli pitkään vähän sellainen kulttuuri, että asioista puhuttiin ehkä saunan lauteilla. Nämä ovat olleet miesvaltaisia aloja”, sanoo Pirneskoski. ”Viimeisen 10–15 vuoden aikana on herätty siihen, että on ihan ookoo sanoa, että joku meni vähän ihon alle.”
”Jokaiselle on osunut juttuja, jotka tuntuvat joko lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä pahalta. Työt käydään vuoron jälkeen läpi. Vielä seuraavassa työvuorossa voi varmistaa: oliko vielä jotain, mistä olisit halunnut puhua?”
Heini Harve-Rytsälästä tuli helikopterilääkäri hiukan sattumalta. Hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja on kirjoittanut työstään kirjan Helikopterilääkäri. Se ilmestyy 12.10. Kuva: Sanne KatainenArjessa myös Harve-Rytsälän lapset palauttavat äitinsä maan pinnalle.
”Lensimme sattumalta lapseni jalkapalloharjoitusten yli helikopterilla. Muut lapset kääntyivät tuijottamaan. Tytär totesi, että jatketaanko treenejä, se on vaan äiti”, toteaa Harve-Rytsälä.
Hän on tutun tietokirjailijan kannustamana kirjoittanut työstään Helikopterilääkäri-kirjan, joka ilmestyy juuri.
”En suunnitellut kirjoittavani kirjaa. Kirjoitan, koska näistä asioista ei ole helppoa puhua, ja jotta lapsilleni jäisi tietoa siitä, mitä ajattelen.”
Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri (WSOY) ilmestyi 12.10.
Juttu on ilmestynyt lokakuun Kantrissa 2023.
- Osaston luetuimmat
