Härski isäntä sai kuulla kunniansa, jos kajosi piikaan seksuaalisesti

Aateliston piirissä oli entisaikaan yleistä, että miehillä oli rakastajattaria, jotka olivat usein alempisäätyisiä, kuten piikoja. Sen sijaan maataloissa piikojen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ollut lainkaan tavallista, koska siitä olisi jäänyt historiallisia dokumentteja. Näin kertoo tutkija ja filosofian tohtori Tiina Miettinen Tampereen yliopistosta.

”Mitään ensiyön oikeutta neitsytpiikoihin ei isännillä ollut. Tämä myytti kumpuaa etenkin suomalaisista elokuvista ja 1800-luvun yhteiskuntakriittisestä kirjallisuudesta”, korostaa Miettinen.

Piika oli talollis- ja porvarisperheissä tavallisesti ainoa palkollinen, joka osallistui kaikkiin tehtäviin karjanhoidosta heinänkeruuseen. Naimattomien ja tilattomiin kuuluvien naisten palveluspakko päättyi maassamme 1800-luvun lopussa.

Tutkija Pasi Saarimäki Jyväskylän yliopistosta on osoittanut väitöskirjassaan, että yksittäistapauksissa isännät ovat saattaneet painostaneet piikoja seksuaalisuhteeseen tai jopa pakottaneet siihen. Saarimäki on tutkinut Keski-Suomen maaseudulla avioliiton ulkopuolisia suhteita 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun.

”Esimerkiksi Justus Eerikinpoika oli haastanut piikaansa Matildaa ”lihalliseen yhteyteen.” Matilda oli ensin vastustanut peläten, että hänelle kävisi pahasti. Justus oli luvannut ”maksaa, jos pahoin kävisi”. Todennäköisesti Matilda pelkäsi raskaaksi tulemista kuin itse isännän ehdotuksia”, Saarimäki kuvaa keuruulaista tapausta.

Käsitys piian ja isännän välisestä seksuaalisesta suhteesta nousee populaarikulttuurista. Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä -elokuvassa Kirsti Hurme näytteli meijerska Malviinaa ja Tauno Palo Juhani Niskavuorta. Kuva: Museovirasto, Finna.fi

Piiat osasivat karttaa härskiä isäntää, Miettinen sanoo.

”Jos joku isäntä juoksenteli piikojen perässä, kähmi ja raiskasi, niin kyläläiset eivät hyväksyneet sitä ja puuttuivat siihen, ja sellaisen isännän lähellä piiat eivät halunneet olla”, Miettinen sanoo.

Raiskaava isäntä joutui kyläläisten hylkäämäksi, mistä seurasi, ettei häntä esimerkiksi hyväksytty luottamustehtäviin. Siksi isäntä pyrki salaamaan avioliiton ulkopuolisen suhteensa viimeiseen asti.

”Yhteisön hyljeksimäksi joutuminen oli aika ikävää, kun kaikki perustui ihmisten kanssakäymiseen ja ihmiset asuivat aika tiiviisti”, Miettinen toteaa.

Saarimäki esittää väitöskirjassaan, että yhteisön paheksuntaa esiintyi erityisesti silloin, kun piika oli alaikäinen ja avuttomampi talollismiehen edessä.

Esimerkiksi Keuruun käräjäoikeudenkirjoista 1800-luvulta löytyy väitöskirjan mukaan tapaus, jossa Torppari Emilin ja suutarintytär Hildan tapauksessa tytön asianajaja vaati Eemilille erityistä rangaistusta. Torppari oli harjoittanut ”lihallista yhteyttä” Hildan kanssa, kun tämä ei vielä ollut edes kahdeksantoista vuoden vanha. Emil itse oli kertonut ”käyneensä panemassa” yhtä rippikoulutyttöä. Oikeusjuttu raukesi, kun kaksikko ei saapunut seuraavaan käsittelyyn.

Hilja, maitotyttö -elokuva tihkuu isännän ja piian välistä erotiikkaa, kuvassa näyttelijät Tauno Palo ja Anneli Sauli. Kuva: Museovirasto, Finna.fi

Miettinen muistuttaa, että nykyäänkin hyväksikäyttötapauksesta tulee hirveä julkinen tuomio muiden silmissä ja niin oli myös ennen patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa perheen isännällä oli määräysvalta kaikkeen, mutta ei silti palkollisiinsa seksuaalisesti.

”Laki naisrauhasta pyrki suojaamaan omaisuutta ja jopa ruumista koko Euroopassa. Toisaalta naisen oli pidettävä huolta itsestään ja vältettävä tilanteita, joissa oli miehen kanssa kahden tai esimerkiksi liikkumalla öisin yksin ulkona.”

Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan lain mukaan isäntä määrättiin maksamaan kaksinkertaisen sakon, jos makasi omaan talouteensa kuuluvan piian kanssa.

”Sen sijaan naapuritalon piian kanssa sai pelehtiä pienemmällä sakolla”, Miettinen huomauttaa.

Toisaalta suhde isännän ja piian välillä saattoi olla myös yhdessä sovittu, hän muistuttaa.

Kirkko ja laki hyväksyivät seksuaalisen kanssakäymisen vain avioliitossa. Yhteisön normit suhtautuivat torjuvasti avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.

”Avioeron saaminen oli suhteellisen vaikeaa 1900-luvun alulle saakka. Kun avioeroa ei ollut mahdollista saada, niin se saattoi johtaa siihen, että miehet ja naiset hakeutuivat muihin suhteisiin”, Miettinen arvioi.

1600-luvun alussa tuli Suomessa Ruotsin vallan aikaan voimaan Mooseksen laki, jossa huoruudesta sai kuolemantuomion, jos toinen osapuoli on naimisissa ja toinen ei.

”Sitä lievennettiin melko pian ja siitä pääsi käytännössä tuolloinkin sakoilla. Raiskauksen toteennäyttäminen oli käytännössä hyvin hankalaa”, Miettinen sanoo.

Piian seksuaalinen hyväksikäyttö isännän maatalossa on ollut todennäköisesti harvinaista. Juhani Niskavuorella (Tauno Palo) oli intiimi suhde meijerska Malviinaan (Kirsti Hurme) klassikkoelokuvassa Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä. Kuva: Museovirasto, Finna.fi

Naisen heikompi juridinen asema näkyi siinä, että jos nainen raiskattiin, niin naista ei nähty oikeuden edessä loukkauksen kohteena, vaan uhrina oli naisen aviomies tai isä. Naisen suku kosti raiskauksen tekijälle.

”Nainen oli holhouksen alainen 1860-luvulle saakka. Naisen seksuaalinen hyväksikäyttö kosketti myös naisen miespuolisia sukulaisia, kyse oli suvun kunniasta, mikä on vieläkin tärkeää monissa Lähi-idän maissa”, Miettinen sanoo.

Käytännössä naiset kuitenkin puolustivat itseään raastuvissa etenkin tultaessa 1600-luvulle.

Isännän yhteiskunnallisella asemalla oli merkitystä tuomioon. Porvarismiehet ja talonisännät selvisivät usein sakoilla, aatelismiehet pystyivät usein vaikeissakin tilanteissa suojelemaan toisiaan eivätkä edes joutuneet käräjille.

Lähde:

Työteliäs ja uskollinen: Naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään. Toim. Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen. SKS 2006.