Kuva: Kotialbumi
Poliitikot ja kansansuosikit esittelevät peruskoulun päästötodistuksensa – elämässä voi menestyä myös hieman heikommalla todistuksella
Väistyvästä hallituksesta ainakin viisi ministeriä kuului peruskoulussa mallioppilaiden joukkoon, mutta Harry Harkimo ja kokki Akseli Herlevi eivät. Silti he kaikki onnistuivat.Tilaajalle
Oppi ei kaatanut ojaan näistäkään ketään. Ylärivi vasemmalta Jari Elonen, Antti Kaikkonen ja Sari Essayah. Alarivissä Li Andersson, Einari Vidgren siskonsa kanssa sekä Jouni Kemppainen. Kuva: KotialbumiJokainen tuntee jonkun elämässä menestyneen, joka oli niitä takarivin tyyppejä ja joita koulu ei kiinnostanut.
Rehtori Marko Kuvaja Kajaanin lyseosta tuntee montakin sellaista, ja mies tietää, mistä puhuu. Hän on alallaan kiitelty ja hyväksi tunnettu ammattilainen.
”Noin on. Tosiaan myös näistä hieman virkeämmistä ja sääntöjä noudattamattomista kavereista tulee menestyviä yrittäjiä alueellaan ja omalla erikoisalallaan.”
Tietoa oppilaiden pärjäämisestä myöhemmässä elämässään tulee tosin vain satunnaisesti.
Toisinaan joku voi olla johonkin entiseen opettajaan yhteydessä ja viestitellä, että ”täällä nyt menen maailmalla”. Toisinaan opettaja havahtuu, kun entinen oppilas nousee julkisuuden valokeilaan tai opettaja törmää entiseen oppilaaseen vaikkapa käyttäessään jonkin yrityksen palveluita.
Liike Nyt -puolueen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas, liikemies Harry Harkimo kuuluu heihin, jonka saavutuksista opettajat ovat saaneet tietoa medioista aina 1980-luvulta saakka.
Harkimo myöntää, ettei hän jäänyt opettajien mieleen hyvistä suorituksista.
Peruskoulun päästötodistuksessa keskiarvo oli alle seiskan, ja lukiossa menestys oli samaa luokkaa. Hän kertoo jääneensä kaksi kertaa luokallekin ja ottaneensa lukihäiriön takia yksityistunteja oikeinkirjoituksessa.
Harkimo kertoo olleensa kiinnostunut työnteosta ja kaikesta muusta enemmän kuin koulusta.
”Koulunkäynti oli yhtä tuskaa, enkä koskaan ymmärtänyt miksi olin syntynyt niin tyhmäksi. Koulun jälkeen pyrin ruotsalaiseen kauppakorkeakouluun, jonne huonojen todistusten ansiosta pääsin vasta kolmannella kerralla.”
Jo puolen tunnin päivittäinen opiskelu kotona kantaa hedelmää.
Elämässä menestyminen ei vaadi ysin keskiarvoa. Silti rehtori Kuvaja pitää tärkeänä, että ainakin äidinkieli, englanti ja matematiikka tulevat hoidettua kohtalaisen hyvin ennen jatko-opintoja.
Moni kun motivoituu opiskelemaan vasta lukiossa tai toisen asteen ammattiopinnoissa, kun jokin ala tai aine alkaa kunnolla kiinnostaa.
”Jos koulumenestys on numeroissa tasoa 7–8 peruskoulussa, itsenäisellä opiskelulla voi kuroa kiinni myöhemminkin.”
”Välimallin jätkäksi” koki itsensä kokki, ravintoloitsija ja tv-kasvo Akseli Herlevi.
Omaa todistustaan hän ei löytänyt mutta jakoi MT:lle muistoja kouluajastaan.
”Numerot olivat tasoa 6‒8. Koulunkäynti ei juuri kiinnostanut, ja muistan kodissa käyneeni läksyjen teosta usein vääntöä. Monesti sain kuitenkin ne tehtyä aika nopeasti, kun sain jostain keskittymiseen kipinän ‒ aina viime tingassa.”
Mielekkäiksi hän koki kotitalouden, puu- ja metallityöt sekä kemian.
Motivaatio opiskeluun löytyi vasta ravintolakoulussa, ja silloin kaikki arvosanat olivatkin lähellä kiitettävää.
Rehtori Kuvaja on vakuuttunut, että puolen tunnin säännöllinen työmäärä päivässä riittää tulokselliseen koulumenestykseen.
”Tämä tarkoittaa nimenomaan keskeytymätöntä opiskelua niin, ettei samalla kertaa tietokoneessa ole useita ikkunoita läppärissä auki ja niistä tule vaikkapa musiikkia ja televisiota.”
Opettajat ovat olleet huolissaan kännyköiden mahtiasemasta.
”En näkisi tuota ongelmaksi oppitunneilla, vaan nimenomaan kotona. Älypuhelimet ja muut laitteet kilpailevat oppilaan vapaa-ajasta, joten se vaikuttaa esimerkiksi kokeeseen lukemiseen ja liikunnan määrään.”
Moni hyvin koulussa pärjännyt ajattelee, että olisi voinut tehdä kuitenkin enemmänkin.
”Lukeminen ei oikein maistunut. Eniten harmittaa, että kielet oli sellaista pakkopullaa, että niistä yritti vain päästä läpi. Kun olisi silloin ollut pikkasen fiksumpi ja ymmärtänyt panostaa niihin, olisi moni asia helpompaa”, sanoo Elosen Leipomon toimitusjohtaja Jari Elonen.
Kaikkien aineiden keskiarvo oli 9,1. Silti hän tunnustaa hänen englantinsa olevan yhä ”rallienglantia”.
”Turha siitä on lähteä opettajaa syyttämään, vaan se oli itsestä kiinni. Silloin pelattiin jääkiekkoa ja jalkapalloa, ja se oli sitten olevinaan tärkeämpää.”
Nykyään harvaan asutulla maaseudulla lasten kunto on nykyään keskimäärin heikompi kuin kaupungissa asuvien. Tästä kertoo muun muassa 5. ja 8. vuosiluokkien oppilaille järjestetty, muun muassa kestävyys- ja lihaskuntoa mittaava Move-testi.
Molempia ilmiöitä voi selittää osaltaan maatilojen väheneminen sekä tilakokojen kasvu ja automaation lisääntyminen. Ennen oppilaat harjaantuivat tekemään tiloilla käsillään yhtä jos toista, ja siinä myös hyvä kunto tuli sivutuotteena.
”Kouluaikana olin täysipäiväinen urheilija. Jääkiekko, pesäpallo ja tennis väsyttivät iltaisin miehen niin, että uni oli hyvää. Koulumenestyksen takana on erityisesti hyvä muisti. Välituntisin pelasimme korista”, toteaa S-ryhmän pääjohtaja Hannu Krook, joka kävi peruskoulun Nurmijärvellä.
Kännyköitä ei ollut, mutta välitunneilla pojat livahtivat ajoittain pelaamaan Charlie`s Angels -flipperiä, joka onnistuttiin kesyttämään varsin hyvin.
Kansanedustaja ja Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah asui koulukuljetuksen päässä, noin 8 kilometrin päässä kirkonkylältä Lapinlahdella.
”Pidin koulusta, koska koulupäivä oli samalla mahdollisuus nähdä kavereita. Lisäksi harrastin aktiivisesti urheilua. Koulupäivän jälkeen suuntasin useimmiten ensimmäiseksi joko lenkille tai harjoituksiin, ja illalla sitten silmäilin läksyjä.”
Kuva: KotialbumiMyös ympäristö- ja ilmastoministeriksi noussut Maria Ohisalo kokee, että urheilu tuki koulua.
”Kouluaikana harrastin ja kisasin aktiivisesti yleisurheilussa. Uskon, että harrastuksiin käytetty aika oli myös opinpolun kannalta hyödyksi. Koulussa pärjäämistä auttoi se, että arjessa oli tiettyä rytmiä ja rutiineja.”
Kuva: KotialbumiNykyään maalaiskunnista tulee Kuvajan mukaan yhä harvemmin kädentaidoissa harjaantuneita ja niistä kiinnostuneita. Tilanne on muuttunut viimeisen parikymmenen vuoden aikana.
Metsäkoneyritys Ponssen perustaja Einari Vidgren (1943–2010) kasvoi maalla ja kävi vain supistetun kansakoulun. Alkuaikoina koulu ei kiinnostanut lainkaan, vaan poikansa muistelee isänsä katselleen mieluummin oppitunneilla koulun ikkunasta Harjun tilan maataloustöitä.
”Einarin koulumenestyksen takana oli Elvi-sisko, joka teki veljensä tehtävät ja suoraan sanoen kantoi vielä tämän koulurepunkin”, Einarin poika Juha Vidgren kertoo.
Päätöstodistuksen numerot ovat kuitenkin hyvät. Aivan tarkkaa syytä tuolle heräämiselle ei tiedetä, mutta ehkä oma ansionsa oli siinä uudella opettajalla Hilkka Karttusella.
Kuva: KotialbumiOppilas päätyy rehtorin puhutteluun tavallisimmin kahdeksannella luokalla.
Suomessa jokaisella ovat kaikki ovat avoinna, jos hoitaa koulun mallikkaasti. Miksi silti suuri osa ei tee niin?
Rehtori Kuvaja pitää pitkän tuumaustauon.
”Osaksi näkyy kotiväen kiinnostus kouluun. Mutta tarvitaan myös ymmärrys, että siinä tehdään töitä oman tulevaisuuden eteen. Kannettu vesi ei pysy kaivossa.”
Opetusministeriksi ja vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kivunnut Li Andersson kuuluu joukkoon, joka loisti koulussa, koska koki itse opiskelun hauskaksi.
”Panostin lapsena kouluun, koska pidin sitä tärkeänä. En lapsena tiennyt mitä haluaisin tehdä isona enkä koskaan ajatellut koulua välineenä jollekin tulevaisuuden tavoitteelle.”
Samoin perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra pärjäsi koulussa.
”Muistelen aikaa Tampereen Clasussa lämmöllä. Viimeisenä päivänä testasin hieman rajoja, kun pidin tavanomaisesta selvästi poikkeavan koulunsa päättävän puheen kevätjuhlassa.”
Kuva: KotialbumiHallitustoveriksi Purran kanssa ryhtyvä Anna-Maja Henriksson on tyttönimeltään Forss. Heikkouksia ei löydy hänenkään todistuksesta, ja myös suomen kielen opiskelu oli hoidettu kunnialla.
Kuva: KotialbumiSeiskaluokan lopulla alkavat monilla murrosiän turbulenssit, ja kahdeksas luokka käy tiiviimmin rehtoreiden puhuttelussa. Vasta yhdeksännellä luokalla suurin osa ymmärtää, että nyt on tehtävä tulosta, jotta pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan.
Levottomuus heijastuu koulunkäyntiin.
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki muistelee olleensa koulussa aktiivinen mutta kokeneensa myös nimittelyä. Kiusaaminen oli onneksi vain lievää.
Kuva: KotialbumiPuolustusministeriksi noussut Antti Kaikkonen (kesk.) sai onnekseen käydä melko pientä koulua, ja hän uskoo siitä olevan etuja yleisemminkin.
”Pidän tärkeänä, että koulumatkat pidetään kohtuullisina. Uskon, että pienehkötkin koulut voi toimia hyvin. Esimerkiksi koulukiusaamiseen voi olla pienemmissä yksiköissä helpompi puuttua.”
Hän menestyi koulussa mallikkaasti, kuten keskustan puheenjohtaja Annika Saarikkokin.
Kuva: KotialbumiMotivaation puutetta peruskoulussa potenut kokki Akseli Herlevi näkee, että myös kaveriporukka ohjaa omaa suuntaansa herkässä iässä olevaa.
”Paineja ja hevosenleikkejä oli päivittäin, ja nekin menivät aina kovempaan suuntaan. Jälki-istunnossa olin usein milloin mistäkin. Jokin väärä päätös silloin olisi varmaan ohjannut aika paljon erilaiseen elämäntarinaan. Osa niistä porukoista on jo maan omia, toiset linnassa ja jotkut jossain muualla.”
Jälki-istunto ei ollut täysin tuntematon asia edes Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajalle Jouni Kemppaiselle peruskoulussa Huittisissa. Hän muistelee syynä olleen ”tekemättömät kotitehtävät ja muut yhtä vakavat laiminlyönnit.”
Koulumenestystä silti tuli. Kemppainen kertoo, että äidinkieli, humanistiset aineet ja itsensä ilmaisu ovat kiinnostanet jo peruskoulussa. Myös liikunta ja musiikki olivat mieluisia, kun taas matematiikka ja käsityöt eivät. Molempia on kuulemma opiskeltu myöhemmin ”tarvittavassa määrin”.
”Yläasteella oli helppo motivoitua. Meillä oli hyviä ja innostavia opettajia. Erityisesti kaupallisia aineita opettanut Sirkka Keuru oli aivan huippu. Hän ei ole turhaan toiminut OP-ryhmän valtakunnallisissa luottamustehtävissä myöhemmin.”
Kuva: KotialbumiVaikka Suomen koulujärjestelmä ei sulje yliopiston ovia keltään, rehtori Kuvaja on huomannut huolestuttavan asennemuutoksen.
”Tuntuu hiukan, että viime vuosina suomalaisista on tullut laiskoja. Pitäisi olla enemmän nälkää ja hyödyntää mahdollisuus, jonka yhteiskunta tarjoaa.”
Hyvä esimerkkinä on Kuvajan mielestä virolaisten parantuneet koulutulokset ja halu tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen.
- Osaston luetuimmat
