Jos joutuu teitittelemään esimerkiksi töissä, eikä se tunnu luontevalta, asiantuntija kehottaa harjoittelemaan tilanteita esimerkiksi työkaverin kanssa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää
Presidenttiäkään ei aina teititellä – professorin mukaan suomalaisilla on kiinnostavan kaksijakoinen suhtautuminen teitittelyyn
Teitittely on Suomessa nykyään niin harvinaista, että sillä voidaan yrittää erottua. Professori antaa vinkin, miten teitittelyä voi treenata esimerkiksi työtilanteita varten.Tilaajalle
Muodollinen kielenkäyttö, teitittely ja tittelien käyttö eivät välttämättä luonnistu nykysuomalaisilta ilman harjoittelua. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpaaJos haluaisi opetella mahdollisimman muodollista suomen kieltä, itsenäisyyspäivä voisi olla hyvä ajankohta teitittelyn ja tittelien käytön opetteluun. Etenkin Linnan juhliin pääseminen tarjoaa vuosittain monelle tavikselle ainutlaatuisen kattauksen virallisuutta ja muodollisuutta.
Ei ole ihme, jos Linnan juhlien ensikertalaista jännittää, pohtii Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen. Ennen teitittely ja tittelien käyttö olivat yleisempiä, mutta nykyään epämuodollinen puhe on eräänlainen oletusasetus.
”Nykysuomessa muodollisen kielen ala on aika kapea. Teitittelyä ei varsinaisesti opeteta missään.”
Lappalainen pitää ymmärrettävänä, jos teitittely jännittää, olipa kyseessä sitten Linnan juhlat tai virallinen työtehtävä.
Suomen puhuttelukulttuuri onkin eurooppalaisella mittapuulla hyvin epämuodollinen. Jos taas poistuu Pohjoismaista, on helppo huomata, että teitittelykulttuuri on voimissaan eikä titteleitä ole heitetty nurkkaan. Esimerkiksi saksankielisissä maissa sinunkauppoja ei välttämättä tehdä vuosienkaan tuttavuuden jälkeen.
”Teitittelyä ei varsinaisesti opeteta missään.”
Suomessa teitittely on nykyään sen verran harvinaista, että sen käytöllä voi yrittää erottua, Lappalainen huomauttaa. Hän on huomannut, että nykyään esimerkiksi monissa korkeamman hintaluokan ravintoloissa ja hotelleissa teititellään Suomessakin hyvin yleisesti.
”Tällä halutaan todennäköisesti viestiä, että palvelumme on ensiluokkaista tai että olemme kansainvälisiä.”
Jos asiakaspalvelija ei ole tottunut teitittelijä, saattaa suusta tulla ulos monikon toista persoonaa tai puhe saattaa ensimmäisen fraasin jälkeen lipsahtaa sinutteluun.
Jos pitää enemmän sinuttelusta, Lappalainen rohkaisee asiakasta ehdottamaan ystävällisesti sinunkauppoja.
Jos taas arvostaa teitittelyä, Lappalainen kehottaa suhtautumaan teitittely-yritykseen myötämielisesti.
Jos teitittely ei tunnu luontevalta, mutta sitä pitäisi työssään tai muussa tilanteessa osata käyttää, Lappalainen kehottaa harjoittelemaan ensin vaikka työkaverin tai perheenjäsenen kanssa. Kun muutaman kerran sanoo vastapuolelle ”olkaa hyvä” ja ”oletteko kokeillut”, saattaa fraasi tulla tositilanteessa suusta luontevammin.
Suomalaisilla on Lappalaisen mukaan kiintoisan kaksijakoinen suhtautuminen teitittelyyn. Hän viittaa tutkimukseen, jonka aineisto koottiin vuosina 2017–2018 Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen yhteydessä.
”Suomalaisilla on oletus, että se ja tämä henkilö toivoo teitittelyä, mutta juuri kukaan ei toivo teitittelyä omalle kohdalle.”
Suomalaiset tuntuivat varsin olevan yksimielisiä vain yhdestä teitittelyyn liittyvästä seikasta, eli siitä, että tasavallan presidenttiä kuuluu teititellä.
Presidentinkään teitittely ei ole aukotonta edes julkisissa tilanteissa. Kun Alexander Stubbin valinta uudeksi presidentiksi oli varmistunut, Yle (13.2.) piti tiedotustilaisuudessa kirjaa, ketkä toimittajat sinuttelivat ja ketkä teitittelivät tulevaa presidenttiä tiedotustilaisuudessa. Tuloksen voi tiivistää niin, että suomenkieliset teitittelivät, ruotsinkieliset sinuttelivat.
Lappalaisen mukaan ero selittyy sillä, että suomenruotsissa teitittely on vielä harvinaisempaa kuin suomen kielessä. Ruotsinruotsista teitittely on puolestaan lähes kuihtunut pois.
Jos teitittely tuntuu suomeksi kankealta, vielä jäykemmältä voi tuntua tittelien käyttö. Herra- ja rouva-nimitykset ovat yleisiä muualla maailmassa, mutta suomenkielisissä muodollisissa puhuttelutilanteissa niillä on tapana jäädä käyttöön vain henkilöille, joille ei ole käytössä parempaa titteliä, kuten akateemista oppiarvoa.
Lappalainen kehottaa suosimaan ammattinimikettä, jos nimen kylkeen on pakko saada muodollisessa tilanteessa jokin titteli. Tämänkaltaisia titteleitä näkee esimerkiksi vaalien aikaan ehdokkaiden nimen kyljessä.
- Osaston luetuimmat
