Marja ja Pekka Hatanpään karja on kesyä, mikä helpottaa niiden käsittelyä. Kuva: Markku Vuorikari
Kun lauma sonneja karkaa uudenvuodenyönä, metsästää niitä koko kylä – ilotulitus ei ole kaikille riemunaihe
Isäntä seurasi jälkiä kaksi tai kolme kilometriä. Sitten ne kääntyivät metsään.
Marja ja Pekka Hatanpään karja on kesyä, mikä helpottaa niiden käsittelyä. Kuva: Markku Vuorikari
Rauhallinenkin rotu villiintyy, kun räiskettä ja välähdyksiä on tarpeeksi. Kuva: Markku VuorikariSorkanjäljet tulivat Pekka Hatanpäätä vastaan lumessa. Oli uudenvuodenpäivän aamu vuosituhannen vaihteessa. Tarkka vuosiluku ei ole Hatanpään mielessä, mutta seuraavan viikon kokemukset ovat. Niitä hän ei halua kokea uudestaan.
Hatanpää ymmärsi pian, että hänen kauempana kylällä laitumella ollut ylämaankarjasonnilaumansa oli pelästynyt raketteja ja juossut hätääntyneenä pihan vierestä kohti naapuripitäjää. Isäntä seurasi jälkiä kaksi tai kolme kilometriä. Sitten ne kääntyivät metsään. Lyhyt talvipäivä oli siihen mennessä hämärtynyt, joten etsintöjä oli jatkettava seuraavana päivänä.
Lauma löytyi metsästä, ja niitä alettiin ottaa kiinni. Pihaan rakennettiin metalliaidoista häkki, johon karkulaiset tuotiin. Kesyimmät Hatanpää sai talutettua narulla kuljetustraileriin ja ajettua yksitellen pihaan.
Lauma liikkui, ja muutaman päivän päästä jäljellä olevat sonnit olivat yli kymmenen kilometrin päässä menossa kohti Merikarviaa. Isäntä ajoi rehupaalin lauman luo, mutta ei saanut sonneja kiinni. Eläimet lähtivät kuitenkin kävelemään kohti kotia, ja lähempänä Hatanpää vei niille uuden rehupaalin. Lopulta ne kävelivät hänen ja väkirehuämpärin perässä aitaukseen toiseen laumaan.
Kaikki sonnit saatiin ehjänä takaisin. Niitä pyydystettiin viikko kyläläisten, metsästäjien ja kavereiden voimin. Väsyttämiseen käytettiin moottorikelkkaa ja hirvikoiraa, ja jokunen saatiin kiinni niinkin, että mies juoksi sonnin kiinni ja tökkäsi sen takapuoleen piikin rauhoitusainetta.
"Yhtenä uutena vuotena hiehot karkasivat. Oli 28 astetta pakkasta, ja pölypilvi vain näkyi, kun ne katosivat metsään", Pekka Hatanpää kuvailee toista vuodenvaihdetta. Muilta ylämaankarjakasvattajilta isäntä on kuullut pelästyneiden eläinten luoneen vasikoitaan.
Ylämaankarjaa ei voi ottaa uudenvuodenyöksi sisälle. Navettaa ei ole, ja eläimet tarvitsevat tilaa. Avoimen taivaan alla kuljeskelevat eläimet näkevät ja kuulevat raketit hyvin, ja pelästyessään rauhallisen oloiset karvakasat lähtevät lujaa.
Sonnit pelästyvät helpoiten, Pekka Hatanpää sanoo. "Lehmät ovat vanhempia ja nähneet jo paljon maailmaa."
"Pelästyessään sonnit muodostavat pallon ja juoksevat päättömästi kylki kyljessä. Sinne ei kukaan mahdu väliin, eikä haluakaan."
Tila vaihtoi lypsykarjan ylämaankarjaan 1990-luvun loppupuolella. Kristina Highland on Suomen ensimmäisiä ylämaankarjatiloja.
Aattoyön ja -illan Hatanpäät ovat lähtövalmiudessa.
"Meidän juhlimismuoto on, että vahditaan eläimiä", sanoo emäntä Marja Hatanpää.
Jos eläimet alkavat pitää ääntä ja muuttua levottomiksi, lähdetään traktorin ja mönkijän kanssa viettämään vuodenvaihdetta laitumelle.
Traktorin valot peittävät rakettien valoa, ja kun radio on päällä, peittyy osa paukkeesta. Eläimet yhdistävät traktorin ja mönkijän ruokaan. Se rauhoittaa. Hatanpäät myös vievät pellolle rehupaalin ja väkirehua, joka on harvinaista herkkua karjalle.
"On tärkeää, että eläimet pidetään kesyinä, että ne ovat hallittavissa, eikä mikään villilauma", Pekka Hatanpää sanoo.
Muita keinoja karjanomistajalla ei ole. Hatanpäät lähtevät laitumelle tarvittaessa, mutta osa ylämaankarjan kasvattajista viettää aattoillan ja -yön pellolla varmuuden vuoksi.
Tilanne on hankalampi, jos eläimet ovat lähellä kyläkeskusta.
Jos Hatanpäät saisivat tilata vuodenvaihteeksi sään, se olisi tuulinen ja sateinen. Silloin suurempi osa ihmisistä pysyy sisällä, eivätkä ammutut raketit nouse korkealle.
Hatanpään naapurit eivät ole viime vuosina juurikaan ampuneet raketteja. "Ei siitä ole käyty erityistä keskustelua. Uskon, että naapurit ajattelevat meitä, eikä viitti tehdä harmia", isäntä sanoo.
"Raketit saisi ampua keskitetysti jossain, tai kaupunki hoitaa. Ei niitä kaikkien tarttis präiskiä", Pekka Hatanpää toteaa rauhallisesti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
