Sydäninfarktien määrä nousee, kun eräs sääilmiö parkkeeraa Suomen päälle – oireet saatetaan kuitata alkavana flunssana

Eräs sääilmiö näkyy sydäninfarktien määrässä. Se ei ole paahtava helle eikä pureva paukkupakkanen, vaan äkillinen ja runsas lumisade.

Kun lunta on puolisääreen omista housuista horisonttiin asti ja auto muistuttaa iglua, on syytä tarttua lapioon.

Lumen lapiointi käy arkiliikunnasta ihmiselle, joka liikkuu muutenkin, mutta jos kuntoilu on jäänyt vähälle, yllättävä lumenlapiointi on keholle melkoinen ponnistus. Sydän joutuu yhtäkkiä työskentelemään valtavalla vimmalla.

Sydäninfarkti, tai kansankielisesti sydänkohtaus, on valitettavan usein ensimmäinen merkki sepelvaltimotaudista, kertoo Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.

Infarktin taustalla on lähes aina valtimotauti, joka kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Kun suoni menee äkillisesti tukkoon, kehittyy infarkti.

Vaikka sepelvaltimotauti on todellisuudessa kehittynyt vuosien kuluessa, sydäninfarktin laukaisee usein juuri rasitus.

Tämän vuoksi sydäninfarktipotilaita päätyy sairaaloihin usein juuri silloin, kun isot joukko sepelvaltimotautia sairastavia tekee yhtä aikaa jotain rasittavaa, kuten lapioi lunta.

Hekkala painottaa, että vaikka sydäninfarktiin liittyy usein rasitustilanne, se ei missään nimessä tarkoita, että keski-ikäisten pitäisi välttää liikkumista.

Päinvastoin säännöllinen liikunnan harrastaminen vähentää infarktin, kuten monien muidenkin terveyspulmien, riskiä. Jos nimittäin liikkuu säännöllisesti, poikkeuksellisen rasittavan liikuntasuorituksen rima nousee.

Tällöin lumityöt ovat arkiliikuntaa, eivät poikkeuksellisen rasittava urheilusuoritus.

Sydäninfarktissa veren virtaus sydänlihakselle heikkenee ja sydän alkaa kärsiä hapenpuutteesta. Hapenpuute aiheuttaa kehoon tuntemuksia, mutta tuntemukset voivat olla yksilöllisiä.

Usein infarkti alkaa oireilla epämääräisenä, laaja-alaisena kipuna. Jos esimerkiksi lyö varpaansa pöydänjalkaan, kipualueen pystyy osoittamaan yhdellä sormella, mutta sydäninfarktin aiheuttamaa kipua voi olla vaikea paikallistaa tarkasti.

Kipu voi myös säteillä leukaperiin tai jopa selän puolelle ja lapojen väliin.

Tuntemukset voivat olla myös pakahduttavaa oloa ja eräänlaista hapennälkää ja tunnetta siitä, että normaali hengittäminen ei tee tehtäväänsä.

Tunne voi olla myös polttavaa, närästystä muistuttavaa polttelua, mutta toisin kuin liiallisen pizzansyönnin ja sohvalla makoilun aiheuttama närästys, infarktin aiheuttama polttelu pahenee rasituksessa.

”Monet havahtuvat siihen, että nyt on jollain lailla uudenlainen ikävä tunne päällä. Ikävä tuntemus pahenee rasituksessa, lievenee lepäämällä, mutta pahenee taas rasituksessa”, Hekkala kuvailee.

Sydäninfarkti ei aina ala rytinällä, vaan se voi antaa itsestään merkkejä pienillä oireilla, jotka on helppo kuitata vaikka alkavaksi flunssaksi.

Hekkala kuvailee, että maanantaina saattaa hengästyttää portaita noustessa, tiistaina tuntua puristavalta käytävää kävellessä, ja keskiviikkona ollaankin jo pallolaajennuksessa sairaalassa.

Sydäninfarkti vaatii aina ripeää sairaalahoitoa. Tukkeutunut suoni voidaan avata pallolaajennuksella tai liuotushoidolla, eivätkä työikäiset nykyään kuole sydäninfarktiin läheskään siinä määrin kuin vielä 20–30 vuotta sitten.

Osansa myönteisessä kehityksessä on Hekkalan mukaan siinä, että infarktin oireiden tunnistamisesta kirjoitetaan suhteellisen säännöllisesti mediassa.

Infarktin nykyaikaiset ja tehokkaat hoitokeinot saattavat silti tuudittaa valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Hekkala huomauttaa, että parasta olisi välttää infarktin riskitekijöitä, jotta hengenvaarallista tilaa ei ylipäätään pääsisi kehittymään.

Aivan erityisesti elintapoihin on syytä kiinnittää huomiota, jos infarktin on jo saanut. Sairaalassa saadaan kyllä avattua tukkeutunut suoni, mutta se ei tarkoita, että sairaus olisi sillä parannettu pois päiväjärjestyksestä.

Sydäninfarktin jälkeen tarvitaan elinikäistä lääke- ja elintapahoitoa.

Tupakan ja muiden nikotiinituotteiden välttäminen on erittäin tärkeää, samoin kuin ravitsemussuositusten mukainen syöminen ja painon pitäminen kurissa. Verenpainetta ja kolesterolia pitäisi paitsi mitata, myös hoitaa.

”Liian usein verenpainetta ja kolesterolia vain seuraillaan, mutta ei tehdä elämäntapamuutoksia, tai ei käytetä lääkärin suosittelemaa lääkitystä”, Hekkala kuvailee.

Jos lumenlapioinnin lisäksi pitäisi nostaa esille vielä toinen sydänoireiden riskipaikka, se olisi kuuman saunan ja kylmän veden yhdistelmä. Hekkala huomauttaa, että jos 100-asteisesta saunasta loikkaa avantokylmään veteen, lämpötilaero on valtava.

Saunominen ei siis itsessään ole sydämelle vaarallista, kunhan löylyt pitää maltillisina. Vaarallista ei ole myöskään uiminen, kunhan lämpötilaero ei pääse kasvamaan kertalaakista liian suureksi.

”Lempeistä löylyistä maltillista vauhtia veteen ja vilvoittelun kautta takaisin saunaan”, Hekkala tiivistää.