Lastenkirjat esittelevät metsän ihmeelliset otukset: Tonttuja, peikkoja ja hiisiä

Joskus kirja voi näyttää joltain muulta, kuin se kannesta päätellen on. Tartuin innostuneena Marjatta Levanto kirjoittamaan ja Julia Vuoren kuvittamaan Metsän pieneen kansaan – ja kuvittelin, että tänä iltana tätä kirjaa luetaan lasten kanssa.

Kun avasin kirjan, huomio kiinnittyi ensimmäisenä sadunomaiseen kuvitukseen. Loisteliaita taidekuvia ja persoonallisia piirroksia. Tämähän on kirja myös aikuisille!

Kirja kertoo puiden hengistä, jotka seikkailevat vanhan Väinämöisen kanssa opintoretkellä ympäröivään maailmaan.

Opintoretkelle lähtevät mukaan Pajunhaltija, Pihlajanhaltija ja Vaivaiskoivunhaltija. Vuoren piirrokset tarinan päähenkilöistä ovat hassun suloiset.

Kyseessä ei ole ehkä kattava tietokirja erilaisista metsän hengistä, mutta seikkailu kuljettaa haltijat tapaamaan tonttuja, peikkoja, hiisiä ja muita metsän asukkeja. Kirjan lopusta löytyy mukava luettelo lisälukemista, jos lukijoissa herää enemmänkin kysymyksiä ja kiinnostusta.

Kirja on nopealukuinen, mutta tarkoitettu selkeästi hiukan isommille muksuille kuin meidän 1-, 3- ja 5-vuotiaamme. Esimerkiksi Anni Leppäsen palavaa laivaa kuvaava teos Toipumiselle, aiheuttaa pikkulapsissa enemmän pelkoa kuin nautintoa.

Myös Jorma Purasen teos Nimeton, jossa koivunrungoista kurkistelee kasvoja, sai 5-vuotiaan heräämään yöllä. Kuvat avautuvat luultavasti kouluikäisille, joiden käsityskyky on jo hiukan kehittynyt päiväkoti-ikäisiin verrattuna.

Sen sijaan haudasta nousevista harhailijoista kertova osuus kirjasta oli kiinnostavaa luettavaa niin äidistä kuin 5-vuotiaasta. Vainaja-sanaa ei meillä ole kotona ennen käytetty, mutta nyt sekin täytyi selittää. Vinksahtaneet kummitukset eivät olleet pelottavia, vaan mukavalla tavalla hauskoja.

Kirjan koskettavin kohta kuvaa suloisia pikkulintuja, jotka voivat olla sielulintuja, kuolleita omaisia. Levanto kuvaa niiden tehtäväksi tuoda taivaallista tervehdystä sureville.

Kuolemasta ei maalata loputonta, vaan luonnon kautta yhteys vainajiin säilyy. Myös revontulien synty selviää lukijoille.

Metsän pieni kansa on ehkä tarkoitettu lastenkirjaksi, mutta se on myös perinnekirja – ja varmasti taidekirja. Voisin harkita tämän kirjan ostamista lahjakirjaksi aikuiselle, joka nauttii sadunomaisesta kuvataiteesta.

Maaseudun Tulevaisuuden keskiviikon printtilehdessä voi tutustua muihin syksyn lastenkirjaesittelyihin.