Koronajoulu pakottaa keksimään uusia tapoja viettää perhejuhlaa

Keväällä toisteltiin: ”Onneksi ollaan menossa kesää kohti. Kyllä tämän jaksaa, kun on kuitenkin koko ajan valoisampaa ja lämpimämpää.” Nyt, toisen aallon lyödessä lujaa, ollaan käymässä kohti vuoden pimeintä ja ankeinta aikaa.

Valkoinen joulu tartunnan kourissa kärvistelevässä Suomen eteläosassa on harvinaista herkkua. Keskisemmästä Suomesta eteenpäin kenties voidaan luottaa pakkasen ihmeitä tekevään taikaan.

Kun koulut ja lähes koko Suomi sulkeutuvat joulun alla auetakseen uudelleen kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen, olisi mahtava tilaisuus taklata virukset. Pysyttäisiin vain kotikaton alla, ja kaikki yhteiset tilat saisivat tyhjilläänolollaan näivettää pöpöt.

Mutta kuinka moni tähän olisi valmis sitoutumaan? Kuinka monella pää ja sydän kestäisivät viettää pari viikkoa neljän seinän sisällä, vieläpä samojen seinien, erityisesti joulun aikaan? Jouluhan on perhejuhla!

Mitä olemme oppineet keväästä? Onko etäkoulusta tai etätyöstä joululomalle jäävän vapaa yhtä konkreettista ja vaihtelua arkeen kuin joulujuhlien jälkeen kevyesti kohti lomaa askeltavan tonttulakkipään? Tuntuvatko videopuhelut jo melkein samalta kuin kasvokkain käydyt keskustelut? Kuinka monella on joulupöydässä isovanhempien paikalla ruutu, jolle skoolataan ja kehutaan maistuvia joulun antimia?

Entä joulupukki sitten? Lähetetäänkö Korvatunturilta virtuaalitervehdykset, ja lahjasäkki ilmestyy oven taakse? Kauneimpia joululauluja voi varmaankin laulaa kotikoneen äärellä, mutta harvan kodin akustiikka vastaa kirkon kupolien kumua, eikä yhdessä laulamisen riemua tavoita yhtä helposti.

Nettikaupoista saa tilattua niin lahjat kuin ruuatkin, mutta joulumyyjäisissä kiertely jäänee tänä vuonna väliin. Kuinka moni käsityöläinen on jo alkanut myydä uniikkeja tuotteitaan netissä? Entäpä ne jo kyllästyneet, joille reilu puoli vuotta välttelyä oli liikaa ja jotka maskitta toteavat taudin tulevan, jos on tullakseen?

Ja jos kevään aikana pohdittiin perhedynamiikan kärjistymistä etäelon myötä, minkälaisiin ennätyksiin jouluisin muutenkin lisääntyvä perheväkivalta kohoaakaan koronajoulun myötä?

Ainakin tuleva joulu tarjoaa kontrastia aiempaan. Kun sitten joskus palaamme ”normaaliin”, mihin haluamme palata? Olisi erinomainen mahdollisuus tarkastella, minkälaiseksi toivomme tulevaisuuden arjen tai joulunvieton muodostuvan. Ehkä nyt sille löytyy aikaa, koska sukulaisissa reissaaminen taitaa tältä vuodelta jäädä.

Ainakaan ei tarvitse tapella monen suhteen jokavuotista joulupreludia siitä, kumman vanhempien luona jouluaatto vietetään.

Kirjoittaja rakentaa tänäkin vuonna joulua. Kaikesta huolimatta.