Tiesitkö: Kansallisromantiikan aika nosti murhamiehen kansalliseksi esitaistelijaksi

Vanhan kansan mukaan karhu kääntää kylkeä heikinpäivänä, eli tammikuun 19. päivänä, ja toteaa, että yö on puolessa. Talvesta on tämän vanhan viisauden mukaan lusittu siinä vaiheessa puolet.

Heikinpäivä on sijoitettu kalenteriin tälle paikalle erään keskiaikaisen legendan mukaan, ja kyseinen tarina on suomalaisille tuttu sekä historian- että uskonnonkirjoista. Perimätiedon mukaan piispa Henrik, sittemmin Pyhä Henrik, sai keskitalvella surmansa talonpoika Lallin kirveestä Köyliönjärven jäällä Satakunnassa.

Suomen kirjoitetun historian on perinteisesti katsottu alkaneen tästä surmatyöstä. Vanhin surmasta kertova kirjallinen lähde on kuitenkin laadittu 1200-luvun lopulla, eli yli 150 vuotta väitetyn tapahtuma-ajan jälkeen, eikä siinä itse asiassa edes mainita Lallia. Murhaaja sai nimekseen Lalli kansanomaisessa Piispa Henrikin surmavirressä, jonka varhaisin kirjallinen versio on 1600-luvulta, eli hurjat puoli vuosisataa väitetyn tapahtuman jälkeen.

Suomalaisilla on silti vahva näkemys Lallista todellisena historiallisena henkilönä, ja vuonna 2004 Lalli kohosikin Ylen järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä sijalle 14 jättäen taakseen muun muassa sellaiset lähihistorian todelliset henkilöt kuin kirjailija Väinö Linnan, taiteilija-kirjailija Tove Janssonin ja presidentti J. K. Paasikiven.

1800-luvulla, kansallisen heräämisen aikoina, Lalli kohosi roiston roolista varhaisen kansallisen esitaitelijan asemaan. Köyliössä onkin pystytetty Lallille patsas ja nimetty hänen mukaansa niin urheiluseuraa kuin konserttipaikkaakin. Vaikka Lalli olisi kuinka legendaa, Lallintaloa voinee kutsua legendaariseksi keikkapaikaksi, jonka huippuvuodet sijoittuivat 1980-luvulle.

Lähteet: Apu 20.1.2023, evl.fi: Piispa Henrik