Berghamin satamassa ilahduttaa pieni itsepalvelukauppa. Kuva: Eija Mansikkamäki
Kehutun Saaristomeren saarissa voi törmätä lehmiin, itsepalvelukauppaan ja mainioon museoon
Saariston luontopoluille kannattaa kaikkialla mennä oppimaan luonnon lisäksi historiaa, tapaamaan lehmiä ja katsomaan maisemia.
Agneta Jansson on syntyperäinen saarelainen ja myy veneilijöille oman uunin ja kasvimaan antimia. Kuva: Eija MansikkamäkiSaaristomerta kehutaan maailman kauneimmaksi saaristoksi, mutta meren, silokallioiden, punamultaisten mökkien ja sievien satamien ja pursien idylliä on toki tarjolla pitkin rannikkoa Haminasta Ouluun.
Moniin saariin pääsee säännöllisellä yhteysaluksella Nauvon eri satamista, mutta osaan vain omalla tai venetaksilla. Osassa saarista eletään ympärivuotisesti.
Suuresta kivestä nimensä saanut Stenskärin saari on ollut asuttu jo 1600-luvulla ja jaettu sittemmin kahden perheen kesken Vestergårdin ja Östergårdin tiloihin.
Vestergårdin Agneta Jansson asuu miehensä saarella ympärivuotisesti. Hän myy kesäisin venevajassa oman tuotannon saaristolaislimppuja, perunoita ja vihanneksia ja kalaa.
”Tänä vuonna kävijöitä on ollut vähemmän kuin kahtena koronakesänä, mutta elokuussa alkukesää enemmän”, Jansson kertoo kääriessään paperiin savuahvenia.
”Ihmiset tuntuvat haluavan lomansa myöhemmin kesällä, kun vedetkin ovat lämpimiä. Itse pidän enemmän alkukesästä, jolloin saaristoluontokin on vihreämpi.”
Saaren luontopolulla näkee lampaita ja puisen myllyn vuodelta 1922. Se pyöri luonto-oppaan mukaan ”kuin viimeistä päivää” toisen maailmansodan aikana, kun valtiovalta valvoi ruokajakelua mutta unohti sinetöidä tämän myllyn.
Karja lähti saarelta vuonna 1970, sähköt tulivat 1988, mutta kalastuksen kannattavuutta ovat syöneet hylkeet, merimetsot ja polttoaineen hinta. Siksi matkailulla on iso merkitys.
Jo 1500-luvulla asutun Berghamnin saaren historiaa huokuvalla luontopolulla saattaa tulla vastaan kesälehmiä ja luonnonhoitotalkooleiriläisiä, ja venesatamassa on kiva yllätys: itsepalvelupuoti.
Pikkuruisen mökin sisällä on myynnissä kuiva- ja kylmäruokaa ja jopa jäätelöä. Ostokset kirjataan vihkoon ja maksetaan käteisellä lippaaseen tai mobilepayllä suoraan tilille. Aina auki olevaa puotia valvoo kamera.
Itsepalveluostoksia voi tehdä myös Utön saaressa, missä erässä rantavajassa kaupataan Ghitan saaristolaislimppuja. Jos ovi on auki, Stig in – Astu sisään. Limput nököttävät sievissä riveissä ja maksetaan mobiilisti.
Matkailija miettii, voisiko tämä toimia laajemmin mantereellakin. Voisiko lakkautettujen kyläkauppojen tilalla olla lukittavia tai avoimia maitolaitureita, aittoja tai muita suojia, joista mökkimatkalainen tai etätyöläinen voisi kipaista hakemassa helposti luomumunat, perunat ja salaatit, viikonloppuaamun tuoreet sämpylät ja korvapuustit tai vaikka porkkanoita, omenoita, kurkkua tai muuta syksyn satoa.
Tai ehkä niitä toimiikin jo?
Limppuja itsepalveluostajille ranta-aitassa Utössä. Kuva: Eija MansikkamäkiSeuraava yllätys on Borstön saarella, jonka kiinnostava luontopolku alkaa venesatamasta ja vie asutuksen läpi mainiolle uudehkolle museolle. Kuvat, kertomukset ja runsas esineistö vievät vanhaan kalastuksen, hylkeenpyynnin ja meren eristämään maailmaan. Museon ja luontopolun kyltityksen tekemiseen on saatu EU-rahaa.
Merta on pitänyt osata lukea, pyydykset, veneet ja työkalut niitä varten tehdä itse ja päävaluutta vaikkapa suolan ostamiseen oli silakka. Saareen tuli valtion puhelin sotien jälkeen, yhteysalus 1970-luvulla ja sähköt 2000-luvun alussa.
Borstön saarella lymyää pieni pari vuotta sitten valmistunut saaristolaismuseo. Kuvat, sanat ja esineet kertovat havainnollisesti sekä miesten että naisten töistä koko saaren asutuksen ajalta, 1740-luvulta lähtien. Kuva: Eija Mansikkamäki- Osaston luetuimmat
