Kirja-arvio: Suomalainen metsä nousee uuden romaanin päähenkilöksi – Anniina Mikaman Myrrys ammentaa muinaisesta magiasta

Jokainen suomalaisessa metsässä kulkenut sen tietää: puiden katveessa ja varvikoiden varjoissa on taikaa. Ikihonkien huojuessa ajatus vaeltaa vääjäämättä leirinuotioiden aikaan.

Kivihalmeen talon kasvattina varttunut 15-vuotias Niilo on joutunut orpona tuntemaan niskassaan isäntäväen vihan. Vaikka kotiolot ovat kurjat, ei Niilo silti ole innoissaan kuullessaan, että isäntäväki sysää hänet yllättäen tietäjän rengiksi. Pojan mielipidettä ei kuitenkaan kysellä, vaan hän joutuu seuraamaan myrrysmiehestä kauas korpimetsän syvyyksiin.

Niilo tuntee korpien vaietut salaisuudet eikä aio koetella onneaan olemalla nokkava itseään suurempien voimien ääressä. Tietäjän opissa hän löytää itsestään uudenlaista voimaa, mutta menneisyyden salaisuudet eivät jätä häntä rauhaan.

Anniina Mikaman uusi Myrrys-romaani sijoittuu 1800-luvun alun Suomeen. Kirja saattelee lukijan aikamatkalle maagiseen menneisyyteen, jossa vanhat uskomukset värittävät arjen mystisillä sävyillään.

Kirja ammentaa rouheasti kansantarinoista ja loitsuperinteestä. Näkökulma on virkistävä, sillä muinainen suomalainen magia on varmasti monelle nykylukijalle varsin tuntematonta.

Myrrys ei tarjoile lukijalle samanlaista vauhtia kuin kiitetty Taikuri ja taskuvaras -trilogia, ennemmin kyseessä on tunnelmoiva kunnianosoitus suomalaiselle luonnolle.

Lukukokemus on kuin vaellus kotimaisessa metsässä. Suurimman osan aikaa Mikama askeltaa lukijan rinnalla verkkaisesti, maisemia ihaillen. Pitkästymistä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä toisinaan kerronta alkaa tempoilla vuolaan kosken lailla. Kirjan takakannen sulkeutuessa sydän kaipaa metsäretkelle.