Dokumentti kertoo Suomen syrjäisimmän opinahjon arjesta – Utön koulu selviää houkuttelemalla vuosittain uusia perheitä kokeilemaan saaristoelämää

Paraisten kaupunkiin kuuluva Utön saari sijaitsee kymmenien kilometrien päässä mantereelta ulkosaariston etelälaidalla.

Saarella on muutama kymmenen vakituista asukasta, ympärivuotinen kauppa ja alakoulu, mutta koululla on ongelma: lapsiperheet puuttuvat. Koulun jatko on vaakalaudalla, ellei siellä käy vähintään kolmea oppilasta.

Niinpä utöläiset ovat houkutelleet saarelle lapsiperheitä eri puolilta maata. Monet tulevat vuodeksi, toiset saattavat jäädä pidemmäksi aikaa asumaan.

Katrina Grönholm-Kulmalan käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Koulu keskellä merta kuvaa Utön koululaisten elämää pääasiassa tiiviisti lasten näkökulmasta.

Vanhemmat ovat esillä vain muutaman kerran. Heidän osuutensa taustoittaa asetelman: Miksi nämä lapset ja heidän perheensä oikein ovat täällä? Suurimman osan ajasta kamera seuraa verkkaiseen tahtiin lasten tavallista arkea koululla ja saaren ulkomaastoissa. Tehdään laskutehtäviä, leivotaan sämpylää, kiipeillään kivilouhikoissa.

Karun luonnon lisäksi jännittäviä leikkipaikkoja löytyy vanhan sotilassaaren hylätyistä bunkkereista.

Huomaan ajattelevani, että mitäs ihmeellistä tässä on? Tavallisia terveiden ja reippaiden lasten touhuja. Onko kaupungistuminen ja jatkuva älylaitteiden houkutus tehnyt ulkoleikeistä ja vapaamuotoisesta yhdessäolosta harvinaista luksusta?

Koulun pienuus tietysti sitä on. Vallitseva trendi suosii yhä suurempia yksiköitä, joissa koululaiset jakaantuvat eri porukoihin.

Ehkä äärimmäisen rajattu ympäristö todella tekee ihmisille hyvää. Ainakin dokumentissa esiintyvä äiti kokee ”saaneensa lapsensa takaisin” saaressa.

Kun dokumenttia kuvattiin, myös opettaja Tytti Pesu eli Utössä yhden vuoden ajan. Hän kuvaa olosuhteita opettajan paratiisiksi. Opettaja voi keskittyä varsinaiseen työhönsä, kun oppilaita ei ole liikaa, eivätkä muutkaan suuren maailman ilmiöt ja ongelmat puske päälle.

Kyläkoulun ainoat paikalliset oppilaat, sisarukset Isa ja Emil saapuvat aluksella kouluun läheiseltä Jurmon saarelta. Heille koulu on erityisen arvokas. Jos se lakkautettaisiin, lasten pitäisi muuttaa kouluviikon ajaksi pois kotoa. Heidän isänsä muistelee itse lapsena poteneensa jatkuvaa koti-ikävää vastaavassa tilanteessa.

Kotoa muutto odottaakin pian yläkouluikään varttuvaa Emiliä, sillä päivittäinen matkustaminen seuraavaksi lähimpään kouluun Korppooseen olisi mahdotonta. Niin syrjäinen paikka Utö on.

Dokumentti saa miettimään kylien ja niiden koulujen mahdollisuuksia laajemminkin. Voisiko muuallakin kyläkoulujen lakkauttamista ehkäistä houkuttelemalla uusia asukkaita, edes määräajaksi?

Utö on tietysti erityistapaus. Tavallisella maaseudulla kyläkoulun oppilaat asuvat hajallaan kuka missäkin, ja arkeen kuuluvat pitkät ajomatkat. Harvalla kylällä on tarjota näin ainutlaatuista ympäristöä, joka houkuttelee saaristoelämästä haaveilevia ihmisiä.

Koululaisten perheiden lisäksi ihmisiä saapuu lyhyemmäksikin aikaa, sillä Utö on suosittu matkailukohde.

Olennainen osa Utön konseptia ovat tarjolla olevat vuokra-asunnot. Silloin muuttajilta ei vaadita täydellistä heittäytymistä, vaan päätöksen voi tehdä vuodeksi kerrallaan. Vuokra-asuntojen tarjonta maaseudun vetovoimaa lisäävänä tekijänä onkin tuotu monissa hankkeissa esille.

Yle Teema & Fem tiistai klo 18:30