Selkokirjoissa käytetään tavallista isompaa kirjasinkokoa ja riviväliä. Lauseet ja rivit ovat lyhyitä. Vertailussa Leena Lehtolaisen Kuparisydän yleiskielisenä pokkariversiona sekä siitä tehty selkomukautus. Kuva: Timo Heikkala
Selkokieli madaltaa maahanmuuttajien ja kehitysvammaisten kynnystä tarttua kirjaan – ostotuen lakkautus uhkaa kuitenkin heikentää selkokirjojen saatavuutta
Selkokirjaa on helppo lukea, mutta sen kirjoittaminen voi olla yleiskielistä kirjaa vaikeampaa.
Selkokirjoja julkaistaan vuosittain noin 30. Osa on selkomukautuksia yleiskielisistä kirjoista, osa suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja. Oulun Karjasillan kirjastossa on selkokirjoille oma osasto. Kuva: Timo HeikkalaMiika Nousiaisen Juurihoito tuntuu mukavan kevyeltä. Ensiselailulla kirjan sivut muistuttavat runokirjaa, sillä rivit ovat lyhyet ja rivien välissä on ilmaa.
Henkilöt esitellään aloitussivulla ja kartta kertoo, missä tapahtumapaikat sijaitsevat. Lauseet ovat tiiviitä ja ymmärrettäviä. Juoni etenee vauhdikkaasti.
Käsissäni on vuonna 2018 ilmestynyt selkomukautus Nousiaisen vuonna 2016 ilmestyneestä hittikirjasta.
”Tyypillisesti selkokirjassa käytetään helppoja, tuttuja arkipäivän sanoja. Niissä suositaan helppoja rakenteita ja lyhyitä lauseita”, Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen asiantuntija Ella Airaksinen kuvailee.
Kirjoissa esiintyy kohtuullinen määrä henkilöitä ja juoni on helppo hahmottaa.
Selkokielellä kirjoitetut kirjat eli selkokirjat palvelevat hyvin monia eri lukijaryhmiä, kuten esimerkiksi kehitysvammaisia, muistisairaita ja maahanmuuttajia, Airaksinen kertoo.
Lisäksi niistä voivat hyötyä ADHD:sta, luki- ja oppimisvaikeuksista tai kielellisen kehityksen viiveistä kärsivät henkilöt.
Airaksisen mukaan selkokirjat voivat madaltaa kynnystä tarttua kirjaan ja vastata näin nuorten heikentyvään lukuintoon.
Selkokirjoja tuotetaan kahdella tavalla: joko suoraan selkokielellä kirjoittaen tai yleiskielinen kirja mukautetaan selkokielelle.
Suomessa ilmestyy vuosittain noin 30 selkokirjaa.
”Määrä on ollut viime vuosina kasvussa, mutta lisää tarvittaisiin.”
Airaksisen mukaan Suomessa on noin 750 000 selkokieltä tarvitsevaa ihmistä.
Suomessa on noin 750 000 selkokieltä tarvitsevaa ihmistä.
Viime vuoden lopussa hallitus päätti lakkauttaa vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen. Kyseessä on noin miljoonan euron tuki, jolla kirjastot voivat ostaa kokoelmiinsa selkokirjoja ja muuta vähälevikkistä kirjallisuutta.
”Jos kirjastojen selkokirjahankinnat vähenevät, kustantamot eivät julkaise selkokirjoja enää niin paljon”, Airaksinen pelkää.
”Tuen menetys on selkokirjallisuudelle iso asia. Vielä tänä vuonna se ei välttämättä vaikuta kirjojen julkaisuun, mutta ensi vuonna se voi jo näkyä.”
Täysin ilman tukea selkokirjallisuus ei kuitenkaan jää. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee selkokirjojen julkaisua noin 110 000 euron valtionavustuksella. Sitä jaetaan kirjoittajille, kuvittajille ja kustantajille kattamaan kirjan tekemisen kustannuksia.
Oulun kaupunginkirjastossa lainattiin viime vuonna selkokirjoja yhteensä 1 262 kertaa.
”Selkokirjojen kysyntä on viime aikoina kasvanut ja esimerkiksi luokkien kirjavinkkauksiin opettajat pyytävät niitä vaihtoehtoiksi”, alueellinen kirjastopalvelupäällikkö Minna Männikkö Oulun kaupunginkirjastosta kertoo.
Oulussa selkokirjoja on ostettu normaalista budjetista, mutta kokoelmia on täydennetty myös tukirahalla. Männikön mukaan vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki on tärkeä erityisesti pienempien kuntien kirjastoille.
”Selkokirjojen tarve on viime vuosina lisääntynyt, niitä tarvitsevat monenlaiset lukijat.”
Selkokirjan tunnistaa s-mallisesta nuolilogosta. Kuva: Timo HeikkalaSelkokirjojen painokset ovat kohtuullisen pieniä, Airaksisen arvion mukaan muutamista sadoista tuhanteen kirjaan.
Iso bisnes se ei ole, mutta niiden merkitys on kuitenkin lukijoille suuri.
”Kaikilla on oikeus lukea”, Airaksinen painottaa.
”Selkokirjat tulevat apuun, kun lukeminen on vaikeaa, ne innostavat lukemaan ja ylläpitävät lukutaitoa.”
Ensimmäinen selkokirja ilmestyi Suomessa vuonna 1983. Kaikkiaan niitä on ilmestynyt noin 500.
Airaksinen ihastelee, miten monipuolista selkokirjallisuus nykyään on. Kirjastojen selkokirjallisuuden hyllystä voi löytää dekkaria, fantasiaa, runoja, huumoria ja tietokirjoja.
Selkokirjoja on tehty lapsille, nuorille ja aikuisille.
Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen lakkautus voi vähentää selkokirjojen määrää kirjastoissa. Kuva: Timo HeikkalaVirallista koulutusta selkokirjan kirjoittamiselle ei ole, mutta monet ovat perehtyneet selkokielen teoriakirjoihin ja käyneet Selkokeskuksen kursseja. Kirjoittajalta vaaditaan toki lisäksi samoja taitoja kuin yleiskielisen kirjan kirjoittajalta.
Selkokirjaa on helppo lukea, mutta sen kirjoittaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin yleiskielisen kirjan kirjoittaminen, Airaksinen kiteyttää.
”Selkokielessä on pakko riisua ylimääräiset koukerot ja kirkastaa ajatus, mitä oikeastaan halutaan sanoa.”
- Osaston luetuimmat
