Haapakosken ruukki perustettiin Pieksämäelle 1840-luvulle jalostamaan järvimalmia. Sen kulta-aikaa on ollut Suomen teollistumisen aika 1870-luvulta 1950-luvulle. Kuva: Petteri Kivimäki
Jari Väänänen vaalii vanhaa ruukkia Savon sydänmailla - ”Kiinteistömassaa on valtavasti, ja työtä loputtomasti”
Jari Väänänen osti Pieksämäen Haapakoskelta harvinaislaatuisen alkuperäisenä säilyneen vanhan ruukkialueen.Pieksämäki
Vuosikymmenten saatossa Haapakosken ruukista on lähtenyt Suomeen ja muualle esimerkiksi ratakiskojen aihioita, kulutustavaraa, kranaatteja ja viimeksi isoja venttiilejä. Nyt ruukissa asuvat ja sitä kunnostavat Jari Väänänen ja Jaana Ruotsalainen. Väänänen on askarrellut Haapakosken Tehdas Oy:n tuotteista ruukin pihalletyömiehen. Kuva: Petteri KivimäkiMyytävänä kokonainen ruukkialue, ostaisitko?
”Koin vahvasti, että tämän paikan arvo on teollisessa historiassa, joka ilmenee täällä olevissa vanhoissa työkoneissa, esineissä ja tavaroissa. Siksi halusin ehdottomasti ostaa ruukin kokonaisuutena”, maaseutuyrittäjä ja ruukin omistaja Jari Väänänen kertoo.
Nyt hän kokee tehtäväkseen ruukin alueen historian vaalimisen ja vanhojen, rappeutuvien kiinteistöjen kunnostaminen.
Vuoteen 2011 saakka Haapakoskella valettiin rautaa ja konepajassa työstettiin sitä. Sitten Haapakosken tehdas meni konkurssiin ja ruukki siirtyi pankin omistukseen.
Väänäsen mukaan oli vaarana, että työkoneet ja kaikki muu siellä oleva historiallinen esineistö olisi myyty huutokaupassa kappale kerrallaan eniten tarjoaville. Hän kuvailee ruukkia teollisuushistorian aarreaitaksi.
”Tehdashallissa ovat koneet ja laitteet tallella ja työmiesten arki on edelleen aistittavissa. On karu raudantuoksuinen valimo ja konepaja. Suojellussa ruukkimiljöössä näkyvät hyvin teollisuushistorian kerrokset”, hän sanoittaa.
Väänänen tuntee Ruukin historian läpikotaisin. Vuonna 1841 kapteeni Johan Fredrik Molander anoi lupaa perustaa ruukki Haapakoskelle. Molanderin kumppanina toimi kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg.
”Heille myönnettiin keisari Nikolai I:n armollisella suostumuksella lupa masuunille, kankirautavasarapajalle, nippupajalle, kahdella ahjolla varustettuna, suomalaisten suo- ja järvimalmien hyväksikäyttämistä varten”, Väänänen esitelmöi.
Ruukin alueeseen ja sen tarinoiden äärelle pääsee opastetuilla ruukkikierroksilla, joita tehdään ryhmille tilauksista sekä ruukkikierrospäivinä, joita järjestetään kesäisin. Muutoin alue on yksityiskäytössä.
Väänänen asuu ruukilla yhdessä elämänkumppaninsa Jaana Ruotsalaisen kanssa. He ovat kunnostaneet pihapiiriä ja rakennuksia nyt 11 vuoden ajan.
”Kiinteistömassaahan täällä on valtavasti, ja samoin työtä loputtomasti, kun kaikki on vanhaa ja kulunutta”, Ruotsalainen naurahtaa.
Pariskunta asuu vanhassa puisessa kartanomaisessa päärakennuksessa, jonka erikoisuuksina ovat yläkerran juhlasali sekä alakerran piiankamari.
Jari Väänänen ja Jaana Ruotsalainen ovat asuneet ruukkialueella yli kymmenen vuotta. Kiinteistöjen rapistuminen on saatu pysähtymään pitkäjänteisellä työllä. Kuva: Petteri KivimäkiRuukin alueelta löytyvät lisäksi suuri konepaja sekä kookas valimorakennus, joka oli aikanaan Pohjois-Euroopan suurin.
Pienempiä teollisuusrakennuksia tontilla ovat sepänpaja, puusepänverstas, vanha masuuni ja järvimalmin vastaanottorakennus. Saharakennukset muodostavat oman laajemman kompleksinsa.
Ruukilla on myös konttori sekä vanha kaupparakennus, joka sittemmin palveli sairaanhoitajattaren asumuksena. Siellä on lisäksi pehtoorin talo, virkamiestalo, kolmen perheen asuinrakennus sekä erillinen voimalarakennus.
”Tuhansia neliöitä. Loputtomia työtunteja”, Väänänen summaa.
Tiilinen konttorirakennus rakennettiin pietarilaisen liikemiehen Nikolai Putilovin aikana. Konttorissa on edelleen tallella Putilovin kassakaappi. Kuva: Petteri Kivimäki1850-luvulla ruukin perustaja Molander jättäytyi pois toiminnasta ja hieman myöhemmin Holmberg teki vararikon. Haapakosken ruukin historiassa kääntyi uusi sivu, kun se myytiin pietarilaiselle liikemiehelle Nikolai Putiloville.
Putilovin aikana ruukki alkoi kukoistaa ja sen ympärille muodostui nopeasti lisää asutusta.
”Putilov pyöritti ruukkia vuoteen 1878. Kyllä se yhdenlainen kulta-aika oli tälle paikalle. Vuonna 1887 valmistui Savon rata, joka kulkee aivan ruukin vierestä. Se helpotti logistiikkaa huomattavasti”, Jaana Ruotsalainen toteaa.
”Dynamiitin yleistymisen myötä 1800-luvun lopulla vuorimalmin ampuminen suoraan vuoresta teki järvimalmin ottamisesta miltei kannattamatonta”, Ruotsalainen kertoo.
Haapakosken ruukin toiminta keskittyi silti aina vuoteen 1905 järvimalmin ympärille, pikkuhiljaa hiipuen.
”Sitten, vuonna 1905, perustettiin Haapakosken tehdas Oy, joka alkoi valmistaa rautavalimossa viemäriputkia ja vesijohtoputkia. Niille oli runsaasti kysyntää, kun vasta tuohon aikaan Suomen kaupunkeihin alettiin rakentaa vesijohto- ja viemäriverkostoja”, Väänänen sanoo.
”Siihen ympärille tehtiin erilaisia koneita ja laitteita, ja valmistettiin varmaan tuhansia erilaisia muitakin valutuotteita täällä. Niitä olivat esimerkiksi palopostit, sulkuluukut ja venttiilit.”
Tiiliset rakennukset valimo ja konepaja ovat suojeltuja. Valimo oli aikanaan Pohjois-Euroopan korkein. Kuva: Petteri KivimäkiHaapakosken ruukin teollinen tuotanto lähti 1900-luvun alussa uuteen suuntaan. Kylä pysyi vilkkaan elävänä aina 1980-luvulle.
”Vielä 1970-luvulla ruukin perustamassa, Pieksämäen toisessa kansakoulussa, oli 125 oppilasta. Kylässä oli kolme kauppaa, postitoimisto, postipankki ja rautatieasema, jossa juna pysähtyi. Omia terveydenhuollon palveluitakin oli täällä ruukilla”, Väänänen luettelee.
1980-luvulla muovi alkoi syrjäyttää rautaa. Kylä alkoi hiljentyä sitä mukaa, kun työpaikat ruukilla vähenivät. Palvelutkin alkoivat kaikota kauemmas taajamiin.
”Valimotoiminta alkoi hiipua vasta 1990-luvulla.”
Teollinen tuotanto ruukilla kuitenkin jatkui pienimuotoisempana aina vuoteen 2011.
Jaana Ruotsalainen ei sulje pois ruukkialueen monipuolisempaa kehittämistä tulevaisuudessa. ”Nyt huomio on kuitenkin kiinteistöissä. On vaatinut paljon työtä, että niiden rapistuminen on saatu pysähtymään, mutta edelleen tekemistä riittää.”
Ruukille on viime aikoina ilmaantunut myös uudenlaista toimeliaisuutta. Konepajaa vuokrataan vesiturbiineja valmistavalle yritykselle. Vanha ruukin navetta on vuokrattu hevostalliksi.
”Minusta on ihanaa saada hevosia tänne maaseudulle, ne kuuluvat tänne”, Ruotsalainen sanoo.
Väänäsen mielestä elämässä ruukilla on parasta työn ruumiillisuus ja luonnon kiertokulun seuraaminen lähietäisyydeltä.
”Se toisinaan voi olla todella ankaraa, mutta välillä sitten aurinko paistaa hienosti ja on raitis ulkoilma. Tekemistä riittää ja joka päivä saa kävellä paljon.”
Ruukin rakennuskanta käsittää tuhansia neliöitä. Kuva: Petteri Kivimäki- Osaston luetuimmat
