MMM:n osastopäällikkö ilmastoruokaohjelmasta: Harmittaa, kun keskustelu kulminoituu vain yhteen prosenttilukuun

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema ilmastoruokaohjelma on puhuttanut viime aikoina: Missä se viipyy, miksi sen julkistamista on pariin otteeseen lykätty, kuka suhmuroi sieltä pois lihansyönnin konkreettisen vähennystavoitteen ja hyväksyykö hallitus ohjelman vai ei.

Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston päällikkö Minna-Mari Kaila huokaisee syvään. ”Minua harmittaa, että keskustelu ohjelmasta on kulminoitunut yhteen pieneen yksityiskohtaan eli onko siellä prosenttiluku lihansyönnin vähentämistavoitteelle vai ei. Siellä on kuitenkin niin paljon muita tärkeitä asioita, jotka nyt jäävät keskustelussa varjoon.”

Ohjelma on ollut virkamiesvalmistelun puolesta valmis jo pitkään, Kaila kertoo. Toukokuulle suunniteltuun ohjelman julkistamistilaisuuteen oli jo lähetetty kutsut, mutta tilaisuus peruttiin ministerinvaihdoksen takia, hän toteaa. ”Ministeri Kurvinen halusi tutustua ohjelmaan vielä, koska ei ollut ymmärrettävistä syistä ehtinyt siihen paneutua.”

Kailan mukaan ohjelmaan haluttiin muutos muun muassa lihansyönnin vähentämiskohtaan. Aiemmin ohjelmaan oli kirjattu, että tavoitteena on vähentää lihansyöntiä 30 prosenttia. Nyt kohdassa puhutaan vain vähentämisestä, mutta konkreettista prosenttilukua ei ole.

Nyt ohjelma on ministerien erityisavustajakierroksella. ”Katsotaan, hyväksyvätkö kaikki hallituspuolueet sen vai meneekö se vielä poliittiseen jatkokeskusteluun.”

Kaila itse arvioi, että asia liikahtaa eteenpäin loppiaisen jälkeen.

Itse hän ei pidä merkittävinä muutoksia, joita jo kertaalleen hyväksyttyyn ohjelmaan on toukokuun jälkeen tehty.

Kaila huomauttaa, että hallituksen hyväksyntä on ohjelmalle tärkeä sinetti, mutta vielä tärkeämpää on, että ohjelman toimenpiteitä toteutetaan. ”Toimijat ovat tässä avainasemassa. Ohjelma on valmisteltu hyvin laajapohjaisesti ja siihen sitoutuneet toimijat ovat jo alkaneet viedä sen toimenpiteitä eteenpäin omassa työssään.”

Kaila poimii ohjelmasta esiin muutamia mielestään parhaita tavoitteita.

”Esimerkiksi kotimaisen kalan ja kasvikunnan tuotteiden lisääminen ruokavaliossa. Se kuuluu jo ravitsemussuosituksiinkin ja muutos on koko ajan menossa.”

Toinen tärkeä asia on ruokahävikin vähentäminen. ”Se liittyy myös ruuan arvostukseen.”

Sesonkiruokaa nostetaan entistä vahvemmin esille. Sivuvirtojen hyödyntämistä tehostetaan ja ruokakasvatukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Kaila korostaa, että kuluttajat tekevät ruokaan liittyvät päätöksensä itse. ”Ohjelmalla ei tule olemaan sellaista merkitystä, että alkaisimme sen kummemmin ohjata tai rajoittaa ruokailua. Mitään pakkoja siihen ei liity.”

Häntä harmittaa ihmisten linnoittautuminen liha- ja kasvispuolueisiin ruokakeskustelussa. ”Meidän pitäisi miettiä, mikä on hyväksi ihmiselle ja suomalaiselle ruoka-alalle. Paljon enemmän saataisiin aikaan, kun turhaa kinastelua ja vastakkainasettelua vähennettäisiin.”