Mistä löytyy vaihtoehtoja Venäjältä tuodulle typelle? Kotimaisen ammoniakkituotannon aloittaminen veisi vuosia

Typpilannoitteita ja niiden valmistuksessa tarvittavaa ammoniakkia on tuotu Suomeen pääosin Venäjältä. Nyt on löydettävä vaihtoehtoisia typpilähteitä.

Luonnonvarakeskus (Luke) esittää synteesiraportissaan vaihtoehtoja ja ratkaisuja Ukrainan sodan aiheuttamaan maatalouden typpilannoitepulaan.

Venäjällä ammoniakin tuotanto perustuu maakaasun käyttöön vedyn lähteenä.

Meillä ammoniakista jalostetaan typpihappoa ja edelleen ammoniumnitraattilannoitteita sekä muita lannoitetuotteita.

Suomessa ei nykyisin ole omaa ammoniakkituotantoa, ja sen tuottamiseksi tarvittavan infrastruktuurin uudelleenrakentaminen veisi vuosia, raportissa todetaan.

Suomen pelloille on viime vuosina tullut typpeä yhteensä noin 230 000 tonnia vuodessa. Epäorgaanisissa lannoitevalmisteissa eli mineraalilannoitteissa siitä tulee 140 000–150 000 tonnia ja tuotantoeläinten lannassa noin 70 000 tonnia.

Loppuosa typestä eli noin 10 000–20 000 tonnia tulee kierrätyslannoitevalmisteista, biologisesta typensidonnasta, kylvösiemenestä ja typpilaskeumana.

Kotieläinten lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden liukoinen typpi toimii hyvin nurmen ja viljan typenlähteenä, raportissa todetaan.

Niiden kuljetukseen ja varastointiin liittyy kuitenkin vielä haasteita. Niiden vesipitoisuus on usein korkea, ja typpeä haihtuu varastoinnin, siirtojen ja levityksen aikana ammoniakkina. Käyttöön pitäisikin ottaa erilaisia prosessointitekniikoita sekä lisätä hyviä varastointi- ja levityskäytäntöjä.

Maatalouden riippuvuutta mineraalilannoitetypestä voidaan vähentää lisäämällä palkokasvien, kuten herneen, pavun ja apilan viljelyä.

Luken raportin mukaan teollisesti valmistetun typen tarvetta Suomessa voitaisiin vähentää jopa 60 prosentilla, jos palkokasvien viljelyn mahdollisuudet käytettäisiin täysimääräisesti hyväksi tavanomaisten tilojen kivennäismailla.

Palkokasvien typensidontaa voidaan edelleen parantaa tehokkaiden typensitojabakteerien valinnalla ja niiden siirrostamisella siemeniin.

Tuotantopanosten käyttöä on Luken mukaan syytä tehostaa myös täsmäviljelyllä, jossa määritetään kasvuolosuhteet ja esimerkiksi annostellaan typpilannoitusta paikkakohtaisesti.

Typpiomavaraisuutta olisi raportin mukaan tärkeää lisätä kasvattamalla biokaasun tuotantomäärää ja puhdistamalla siitä biometaania, jolloin sitä voitaisiin hyödyntää myös ammoniakin valmistuksessa vedyn lähteenä.

Pidemmällä aikavälillä tulisi suuntautua enemmän elektrolyysillä valmistettuun vetyyn perustuvaan ammoniakin tuotantoon – tätä kutsutaan vihreäksi ammoniakiksi.

Raportti verkossa

Lue myös:

Typpilannoitteiden tärkeintä raaka-ainetta ei valmisteta Suomessa lainkaan – 80 prosenttia ammoniakista tulee Venäjältä

Belor Agro on lopettanut Venäjän lannoitetuonnin, Cemagro jatkaa niin kauan kuin kysyntää riittää: ”Niin kauan kuin suomalainen viljelijä haluaa käyttää näitä lannoitteita, niitä tarjotaan alkuperästä huolimatta”