Maatalousyrittäjä on unelma-ammattini, mutta en ymmärtänyt sitä nähtyäni liian monta väsynyttä viljelijää

Yläasteen jälkeen kysymys nousi uudelleen ajankohtaiseksi: mikä minusta tulee isona. Kun 16-vuotias miettii tulevaa ammattiaan, miettii hän sitä omien vahvuuksien kautta.

En ollut koulussa kympin tyttö. Olin hyvä liikunnassa, kotitaloudessa ja kuvaamataidossa, ja ajattelinkin tuon varhaisen haaveen liikunnanopettajuudesta sopivan minulle parhaiten.

Tämä haave tosin karisi melko nopeasti, kun ymmärsin, että ihmiset eivät ole minun juttuni.

Lukion jälkeen hain opiskelemaan monien mutkien jälkeen Seinäjoen ammattikorkeakouluun agrologiksi. En voi sanoa, että tuossakaan vaiheessa maataloustyöt olisivat tuntuneet unelma-ammatilta.

Olin nähnyt niin monta väsynyttä maanviljelijää, etten halunnut joutua samaan syöksykierteeseen. Uskoin maatalousyrittäjänä toimimisen olevan pelkkää työntekoa ja uupumista.

Opiskeluvuosina tapasin mieheni, joka oli myös maatilalta kotoisin. Viimeisinä opiskeluvuosina elämä taas heitteli, ja ajauduimme vähän yli 20-vuotiaina jatkamaan mieheni vanhempien maitotilaa.

Vaikka molemmilla oli takana lapsuus maatilalla ja minulla muutama maatilaharjoittelu, astuimme askeleen täysin tuntemattomaan: yrittäjiksi ja vielä maatalousyrittäjiksi.

Tuosta on kulunut nyt kuusi vuotta. Työn perusteet alkavat olla hallussa, mutta silti jatkuva oppiminen jatkuu. Ja jotenkin kummasti tästä työstä on muotoutunut unelma-ammattini. Työn vapaus ja haastavuus sekä maalle eläminen on jotain, mitä koen vahvasti minuksi. Tämä ammatti saa minut heräämään eloon ja tuntemaan eniten.

Joskus unelma-ammattiin ajautuminen voi tosissaan olla ajautumista eikä pienestä lapsesta saakka haaveiltua. Se ei silti tee sen saavuttamisesta yhtään sen vähäpätöisempää.

Vaikka omalla kohdallani tie nykyiseen on ollut mutkikas ja hetkittäin hyvinkin raskas, koen tämän kaiken olleen jonkinlaista johdatusta kohti omaa paikkaani maailmassa.

Vaikka tämän hetken maailma on maanviljelijälle uhkaava ja harva uskaltaa ammattiaan nuorille suositella, toivoisin, että maatalousyrittäjän ammatti pystyttäisiin pitämään tulevaisuudessakin unelma-ammattina.

Tämä vaatii esikuvia. Nuoria ja vanhoja intohimoisia maajusseja ja -jussittaria, jotka kertovat ammatistaan ja sanovat ääneen, että tämä on hieno ammatti ja tätä on kiva tehdä, koska onhan tämä!

Mikä onkaan parempaa kuin tietää tekevänsä yhtä maailman tärkeimmistä töistä.

Kaisa Honkaharju on maitotilallinen ja ammattiurheilija.