Laidunnus on keskeistä Ala-Mursuloiden karjanpidossa. ”Laitumia yritetään käyttää hyväksi niin paljon kuin mahdollista”, Seppo Ala-Mursula kertoo. Populaa kiinnosti, mitä herkkua sangossa on tarjolla. Kuva: Johannes Tervo
Kultamitalitason maitoa jo 50 vuotta ‒ mikä on tärkeintä laatutyössä? ”Se, että ei nipota liikaa”
Heikkilän tilan navetassa Alavudella on tuotettu parhaan laatuluokan maitoa 50 vuotta. Yrittäjäpariskunta Eila ja Seppo Ala-Mursula kertoo, mikä on huippulaadun salaisuus.TilaajalleAlavus
Tässä sitä on: Heikkilän tilan laatumaitoa Alavuden Taipaleenkylästä. Yrittäjäpariskunta Seppo ja Eila Ala-Mursula palkittiin jo toisella Walter Ehrströmin säätiön kultamitalilla. Kuva: Johannes TervoWalter Ehrströmin säätiön kultamitalin saa tila, joka on tuottanut korkeimman laadun maitoa yhtäjaksoisesti 25 vuotta. Maitotilalliset Eila ja Seppo Ala-Mursula vastaanottivat ensimmäisen kultamitalinsa neljännesvuosisata sitten eli vuonna 1997.
Nyt tilan laatutyö on jatkunut toiset 25 vuotta. Niinpä Ala-Mursulat palkittiin kultamitalilla jo toistamiseen.
Pitää kuulla, haistaa ja maistaa ja välillä arvatakin.
Kuinka on mahdollista säilyttää huippulaatu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Keskeytyksettä ja joka ikinen päivä. Mikä on tärkeintä?
”Se, että ei nipota liikaa. En minä ole töissäni mikään tiptop. Veikkaan, että ei sitä jaksaisikaan, jos koko ajan jynssäisi”, Eila Ala-Mursula sanoo.
”Sitkeä pitää olla. Ja täytyy siinä vähän olla tuuriakin, jotta hoksaa ajoissa, kun jokin asia on pielessä. Pitää kuulla, haistaa ja maistaa ja välillä arvatakin.”
Seppo Ala-Mursula tähdentää päivittäistä hyvää tekemistä. ”Perusrutiinien on oltava jollakin tasolla.”
Eläinten lukeminen on tärkeä taito.
”On osattava arvioida, mikä lehmää vaivaa, jos sillä jotakin riesaa on.”
Alavuden Taipaleenkylässä sijaitseva Heikkilä on Seppo Ala-Mursulan kotitila. Hänen vanhempansa Rauha ja Antti Ala-Mursula loivat perustan laatutyölle, jota seuraava sukupolvi on ansiokkaasti jatkanut.
”Äidin kunnia-asia oli, että maito oli parhaassa luokassa.”
Eila ja Seppo Ala-Mursulan omistukseen Heikkilä siirtyi vuonna 1989.
Ensin maito toimitettiin Alavuden Osuusmeijeriin. Nyt tilan laatutuote matkaa Valion Seinäjoen-tehtaalle. Ala-Mursulat ovat Osuuskunta Maitosuomen tuottajia.
Korkea valkuaispitoisuus on ollut keskeinen pyrkimys.
Eila Ala-Mursula kertoo työnjaosta.
”Isäntä katsoo maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet ja sen, että ruokinta on kohdallaan. Minä olen seurannut bakteeri- ja solupitoisuudet. Ja kaikkea muutakin on pidettävä silmällä, esimerkiksi tankkia. Sen on tietenkin pelattava.”
Toisen lypsyn jälkeen Eila Ala-Mursula kertoo tehneensä solutestejä.
”Kun on pieni maitomäärä, niin yksikin äkkinäinen soluttaja tekee häjyä. Se näkyy heti koko maitoerässä.”
Karja on ayrshirerotuista. ”Karjamme ruokinta on aina perustunut runsaaseen nurmirehuun ja laiduntamiseen. Niiden hyödyntäjänä ayrshire on ylivoimainen.” Kuva: Johannes TervoNavetassa on kolmisenkymmentä lypsävää. Kaikki ovat ayrshirerotuisia.
”Maatiaiskarjasta ay:ksi jalostettua”, Seppo Ala-Mursula kertoo.
”Karjamme ruokinta on aina perustunut runsaaseen nurmirehuun ja laiduntamiseen. Niiden hyödyntäjänä ayrshire on ylivoimainen.”
Jalostustavoitteista hän nostaa kärkeen maidon pitoisuudet.
”Korkea valkuaispitoisuus on ollut keskeinen pyrkimys. Siitä palkitaan nykyisessä hinnoittelulinjauksessa.”
Luonne on toinen keskeinen jalostustavoite.
Maitoauto käy joka toinen päivä. Eila Ala-Mursula vaihtaa kuulumiset työharjoittelija Tomi Markkilan ja autonkuljettaja Ossi Länsimäen kanssa. Kuva: Johannes TervoTilan peltoala on vähän yli 70 hehtaaria.
”Olemme puoliluomussa”, Seppo Ala-Mursula määrittelee. ”Virallisesti emme ole luomussa, vaikka pitkälti sen periaatteita noudatamme.”
Aiv-rehun lisäksi karjalle on jatkuvasti tarjolla myös kuivaheinää, hän kertoo.
”Voivat vapaasti päättää, syövätkö aiv-rehua vai kuivaheinää.”
Seitsemän kuukauden ikäisestä bordercolliesta Remusta koulitaan karjapaimenta. Eila Ala-Mursula ohjeistaa Remua, Seppo Ala-Mursula pitelee Uuruka-vasikkaa. Kuva: Johannes TervoHeikkilä oli harjoittelutila vuosikymmeniä.
”Kultamitaleilla palkitusta saavutuksestamme voikin lähettää kiitoksia ympäri Suomen ja rajojen ulkopuolellekin. Kaukaisin harjoittelija tuli Thaimaasta”, Seppo Ala-Mursula kertoo.
Pitkäaikaiset lomittajat ovat olleet iso apu.
Etelä-Pohjanmaan Karjakerhon luovuttamat patsaat ovat tunnustus jalostustyöstä: tilalta on ostettu kaksi sonnivasikkaa siementuotantoon. Kuva: Johannes TervoTärkeätä oppia Ala-Mursulat saivat tilanpitonsa alkutaipaleella Ulla Maija Leskiseltä.
”Hän oli aikoinaan tuotantoneuvoja Alavudella ja Virroilla. Meillä oli onni olla hänen yksityisopetuksessaan 1990-luvun alkupuolella.”
Seppo Ala-Mursula kiittää Leskisen selkeää ulosantia. ”Siinä opissa vanha tieto poistui ja uusi tuli tilalle.”
Isoimmat kiitokset Seppo lausuu vaimolleen. ”Emäntä on kantanut ja kantaa päävastuun meidän tilamme onnistumisesta.”
Lue lisää:
Maidontuottajat juhlivat Helsingissä ‒ sinnikäs laatutyö sinetöitiin kultamitaleilla
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
