Ihanat neidot rannalla ‒ Pehkosten hiehot laiduntavat kesän saaressa, syksyksi uidaan kotiin

Kuopion Säyneisessä maitotilan hiehot viettävät elämänsä kesää. Parikymmentä Peltolan tilan nuorta eläintä on kuljetettu Alasiikajärven saarille lautalla. Syksyllä palataan kotiin uimalla.

”Voidaan puhua yli sadan vuoden perinteestä. Aikaisemmin saarissa laidunsivat lampaat, viime vuosikymmeninä naudat”, kertoo tilan vanhaisäntä Pekka Pehkonen.

Hiehot kuljetetaan saarilaitumelle lautalla. Kuva: Pekka Pehkonen

Vaikka matka saattaa kuulostaa vaativalta, ovat eläimet siihen tottuneita. Nauta on hyvä uimari ja ketterä maastossa kulkija. Onnettomuuksia ei nelijalkaisille käy, vaikka liukkailla rantakivillä taiteillaan.

”Viiden vuosikymmenen ajalta muistan yhden kerran, kun hieho oli venäyttänyt jalkansa kivien välissä, mutta sekin parani muutamassa viikossa”, 56-vuotias Pehkonen muistelee.

Myös ulpukat kelpaavat kahlaaville hiehoille. Kuva: Pekka Pehkonen

Pehkosen ottamat kuvat saarissa laiduntavista hiehoista ovat keränneet vuosien aikana huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Rantamaisemat ovat poikkeukselliset.

Naudat käyskentelevät kahdella vierekkäisellä saarella, joiden yhteispinta-ala on noin 14 hehtaaria.

Laidunmaat on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi, joiden hoidossa märehtijöillä on tärkein rooli. Syötävää riittää koko kesäksi, ainoastaan kivennäisiä tuodaan mantereelta.

Perinneympäristöjen hoitoon myönnettävillä tuilla on tilalle olennainen merkitys. Tukipolitiikka on toisinaan ollut poukkoilevaa, mutta ainakin joissain asioissa on menty parempaan suuntaan.

”Aiemmin vain kotitarvepuun ottaminen oli perinnebiotoopista sallittu. Umpeenkasvuhan siinä uhkasi, sillä ei lehmä sentään puuta syö. Nyt saarilla on tehty sittemmin sallittu maisemanhoitohakkuu”, Pehkonen kuvaa.

Kotiin ei juuri palata ennen syksyä. Joskus on peto eläimet säikäyttänyt ja sitten on uitu omin avuin kotirantaan. Kuva: Pekka Pehkonen

Rantalaiduntamisesta keskustellaan toisinaan myös vesistöjen näkökulmasta. Pehkosen mukaan eläimet eivät kuitenkaan rasita järveä.

”Ne syövät rannasta kasvillisuutta ja jopa ulpukoita vedestä. Suurin osa ravinteista siirtyy eläinten mukana pois rannasta.”

Ja niin kauan kuin ruokaa riittää, pysyvät eläimet aloillaan. Jos ne ovat joskus uimaan lähteneetkin, on lähin ranta tilan omaa maata ja kotiinpäin on tultu.

”Joskus eläimet ovat saattaneet säikähtää esimerkiksi uimassa ollutta karhua, mutta varsinaisia petovahinkoja ei ole ollut.”

Vanhaisäntä Pekka Pehkosen päivittäisiin tehtäviin kuuluu tarkastusmatka laidunmaille. Kuva: Pekka Pehkonen

Pehkonen itse on siirtynyt tilalla vanhanisännän rooliin. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen tilaa pyörittää 28-vuotias poika, joskin vanhemmat ovat edelleen työssä mukana. Lypsäviä Holstein-lehmiä on parsinavetassa vähän yli 30.

”Täällä järvien keskellä pellot ovat kaukana ja karjatilan laajentaminen haastavaa. Olemme keskittyneet kohtuullisen kokoiseen mutta hyvin tuottavaan karjaan. Ja maiseman ylläpitämiseen”, Pehkonen toteaa.