Kotieläintiloilla joulu ei aina suju rauhallisissa merkeistä – Vanilja-lehmä nosti ilon kyynelet silmiin
Jouluna kotieläintilallakin nautittaisiin mieluiten juhlasta läheisten ja hyvän ruuan merkeissä, mutta välillä eläimet tai koneet muuttavat suunnitelmia.
Pilke-lehmän vasikka syntyi vajaa viikko ennen jouluaattoa, mutta jouluviikolle ajoittuu vielä kaksi poikimista Heini Peräkylän ja Arttu Pyötsiän maitotilalla. Kuva: Sanne KatainenKun kotieläintuottajalta kysyy, onko tilalla jouluperinteitä, vastaukset ovat pääasiassa varsin yhteneviä. Toiveissa on, ettei jouluna sattuisi mitään ylimääräistä, kuten sairastumisia, konerikkoja tai vaikeita poikimisia. Samat ruokinnat, lypsyt ja siistimistyöt on tehtävä kuin arkena.
”Joskus on viritelty lehmille tonttulakkeja tai ostettu säkillinen omenoita niille jaettavaksi, mutta pääasiassa tehdään perustyöt ja koitetaan itse vähän rauhoittua nauttimaan perheen kanssa olemisesta ja hyvästä ruuasta. Perinteitä on enemmän muuten kuin navetassa”, parikkalalainen maidontuottaja Aki Makkonen kertoo.
Aiemmin, kun karjaa oli tiloilla vähemmän ja navetat pienempiä, tiloja saatettiin usein koristella esimerkiksi havuilla tai joulukuusella. Nykynavetoissa sitä tehdään harvemmin. ”Ehkä se on sitä katoavaa kansanperinnettä”, pohtii eräs eteläkarjalainen maidontuottaja.
Samoin arvioi kouvolalainen Heini Peräkylä, joka muistaa vanhempiensa tuoneen yleensä jouluksi kuusen navettaan. Edellinen sukupolvi oli pannut vielä paremmaksi.
”Mummoni aikana navetta ja lehmät on kuulemma pesty jouluksi. Olisihan se hienoa vieläkin, mutta lehmiä on nyt suunnilleen kymmenkertainen määrä”, maidontuottaja naurahtaa.
”Mummoni aikana navetta ja lehmät on kuulemma pesty jouluksi. Olisihan se hienoa vieläkin, mutta lehmiä on nyt suunnilleen kymmenkertainen määrä.” Heini Peräkylä
Peräkylän tilalla joululta odotetaan etenkin rauhallista yhteistä aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja yhteinen tekeminen voi siirtyä tuvasta navettaan. Esimerkiksi muutama vuosi sitten sukulaiset joutuivat aattoiltana mukaan nostamaan poikimahalvauksen saanutta lehmää jaloilleen.
”Siinä meni melkein koko joulun pyhät. Tapaninpäivänä lehmä sitten käveli itse”, Peräkylän puoliso Arttu Pyötsiä muistelee. Tänä vuonnakin jouluun kuuluu todennäköisesti yksi tai kaksi syntymää, sillä yhden hiehon poikimista odotetaan ennen joulua ja Powergirl-lehmän laskettu aika on joulupäivänä.
”Mitään ylimääräistä ohjelmaa ei jouluksi toivo, mutta liki joka joulu sitä on. Milloin hajoaa ruokkija, lantakone tai joku eläin sairastuu”, toteaa rautjärveläinen Helena Pesonen.
Hänelle on jäänyt erityisesti mieleen joulu, jolloin Vanilja-lehmä poiki aatonaattona reippaan sonnivasikan. Jouluaaton aamuna Vanilja ei noussut ylös ja oli kutsuttava eläinlääkäri antamaan kalsiumia suoraan suoneen poikimahalvauksen vuoksi.
”Talo oli täynnä jouluvieraita, jotka komennettiin ennen joulukirkkoa apuun navetalle. Noin 800-kiloisen holsteinlehmän nostaminen edes nostotelineellä ei ole pikkujuttu”, Pesonen kertaa.
”Talo oli täynnä jouluvieraita, jotka komennettiin ennen joulukirkkoa apuun navetalle. Noin 800-kiloisen holsteinlehmän nostaminen edes nostotelineellä ei ole pikkujuttu.” Helena Pesonen
Eläinlääkäri kävi vielä joulupäivänä lääkitsemässä Vaniljan, ja sitä nostettiin ylös jouluvieraiden avustuksella kaksi kertaa päivässä. Rehut ja vedet kannettiin eteen, ja lehmä sentään söi hyvällä ruokahalulla.
”Joulupyhien jälkeen vieraat lähtivät eikä Vanilja vieläkään suostunut nousemaan ylös. Päivä päivältä parantumisen todennäköisyys pieneni. 27. päivän aamuna kävelin sydän kylmänä navetalle etukäteen hikistä ja jo epätoivoiseksi muuttunutta nostoyritystä peläten. Avasin varovasti navetan oven, sytytin valot ja kurkistin sairaskarsinaan. Vanilja seisoi karsinassa tyytyväisenä märehtien! Harvoin olen itkenyt ilosta, mutta se hetki sai ilon kyyneleet silmiin. Liekö Vanilja tiennyt apujoukkojen lähteneen ja päätti itse nousta ylös”, Pesonen muistelee.
”Harvoin olen itkenyt ilosta, mutta se hetki sai ilon kyyneleet silmiin. Liekö Vanilja tiennyt apujoukkojen lähteneen ja päätti itse nousta ylös.” Helena Pesonen
- Osaston luetuimmat
