Ruokapulan riski kasvaa, kun ilmastonmuutos etenee – kuivuuden yleistyminen haittaa maanviljelystä

Kun maapallon ilmasto vaikuttaa lämpenevän ennakoitua nopeammin, myös ilmastonmuutoksen haitat maanviljelykselle ja ruuantuotannolle saattavat olla käsissä pikemmin kuin on arvioitu. Ruokapulan riski kasvaa etenkin päiväntasaajan seudun maissa.

EU:n ilmastopalvelu Copernicus arvioi tammikuussa, että jo 2020-luvun kuluessa maapallon keskilämpötila nousee 1,5 astetta korkeammaksi kuin aikana ennen teollistumista. Tämä raja on tulossa vastaan kymmenkunta vuotta aikaisemmin kuin vielä joitakin vuosia sitten ennakoitiin.

Nature Food -tiedelehdessä aiemmin julkaistun tutkimusartikkelin mukaan vajaa neljäsosa viljojen ja muiden ruokakasvien tuotannosta käy mahdottomaksi, kun ilmasto lämpenee 1,5–2 asteella. Kahdesta asteesta eteenpäin ilmastonmuutoksen haitat maanviljelykselle kasvavat jyrkemmin.

”Katsoimme artikkelissa sitä, missä nykyviljelystekniikalla ja nykykasveilla tulee ilmaston kannalta vaikeaksi tai mahdottomaksi viljellä. Näillä alueilla tulisi siis panostaa voimakkaasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen”, selventää Aalto-yliopiston professori Matti Kummu STT:lle.

Kummun ryhmä johti kansainvälistä tutkimusryhmää, jonka tuloksista Nature Food -lehdessä kerrottiin.

Lähtötasona tutkimuksessa oli vuosien 1990–2020 ilmasto ja eri viljelykasvien sadot silloisissa oloissa.

Ilmaston lämpenemiseen liittyvät muutokset sademäärässä, kuivuudessa ja lämpötilassa vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä kasveja eri alueilla on mahdollista kasvattaa. Nature Foodissa julkaistun tutkimuksen mukaan kahden asteen lämpeneminen vähentäisi viljelykasvien valikoimaa yli puolella maailman pelloista.

Ilmastopaneeli IPCC:n aiemmin julkaistujen arvioiden mukaan kahden asteen lämpeneminen olisi käsillä noin 2040–2060-luvulla.

Tutkimuksen mukaan Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa lähes puolet viljelyalasta on vakavassa vaarassa jo siinä vaiheessa, kun maapallon keskilämpötila on noussut vajaat 1,5 astetta.

”Esimerkiksi Syyriassa on koettu useita vuosia kestänyt ankara kuivuus, joka on tuhonnut suurimman osan vehnäsadosta. Maassa on yli kymmenen miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat välitöntä ruoka-apua. Tällaisia uutisia ja tapahtumia tulee jatkossa yhä useammin”, sanoo Kummu.

Kuivuuden lisäksi Syyria on pitkään kärsinyt sisäisistä levottomuuksista.

Seuraavaksi nopeimmin ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa maanviljelystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä eteläisessä Aasiassa, muun muassa Intiassa.

Eurooppa pääsee vähemmällä, jos lämpötilat siellä edelleen nousevat. Tutkimusryhmä ei tarkastellut mallinnuksessaan sitä mahdollisuutta, että ilmaston lämmetessä Golfvirran pohjoishaara heikkenisi ratkaisevasti tai pysähtyisi kokonaan.

”Emme tutkineet sitä skenaariota, mutta sehän on noussut tiedeyhteisössä yhä enemmän esille”, sanoo Kummu.

Jos Golfvirran lämmittävä vaikutus loppuu Pohjois-Euroopassa, se tuntuisi rajusti lämpötiloissa ja sademäärissä. Kasvukausi lyhenisi merkittävästi, Kummu toteaa.

Tutkimusryhmä tarkasteli 30:tä viljelykasvia, jotka kaikki ovat merkittäviä ihmiskunnan ruoka-aineksia. Mukana oli viljojen lisäksi öljy- ja palkokasveja sekä vihanneksia ja hedelmiä.

Keskeisistä viljakasveista etenkin vehnälle ja ohralle hyvin sopivat viljelyolosuhteet ovat kaventumassa merkittävästi. Myös useiden palkokasvien soveltuva viljelyala pienenee. Erityisen haavoittuvia ovat monissa köyhissä maissa tärkeät trooppiset juurikasvit, kuten jamssi.

Esimerkiksi banaanin ja kookospähkinän kasvattamisen mahdollisuudet taas aluksi paranevat ilmaston lämmetessä, mutta lämpenemisen edetessä alkavat heikentyä.

Monin paikoin on mahdollista ilmaston lämmetessä siirtyä viljelemään leudomman ilmanalan kasveja, jotka aiemmin eivät ole omalla kotiseudulla menestyneet. Vaikeimmassa asemassa ovat päiväntasaajan seudun kuumat alueet, joilla lämpötilat nousevat jo nyt sietokyvyn rajoille eikä vaihtoehtoisia viljelykasveja välttämättä ole.

”Maatalous on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, ja se on tiiviisti sidoksissa kulttuuriin ja perinteisiin. Viljelytapoja ja kasvilajikkeita on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka ympäristö ympärillä muuttuisi nopeasti. Muutos vaatii paitsi uutta tietoa, myös suuria investointeja ja aikaa, jota meillä on yhä vähemmän”, sanoo professori Kummu.

Ruuantuotanto on jo nykyisin monin paikoin mahdotonta ilman keinokastelua, Kummu toteaa. Esimerkiksi eräissä osissa Intiaa käytetään viljelysten kasteluun niin paljon pohjavettä, että pohjaveden pinta on laskenut.

Toisaalta esimerkiksi Afrikan maissa olisi paljonkin mahdollisuuksia kasvattaa ruuantuotantoa, jos viljelijöillä olisi käytössään paremmat resurssit.

”Monin paikoin satoja olisi mahdollista jopa moninkertaistaa, jos käytössä olisi optimaalinen lannoitus ja hyvät kastelujärjestelmät. Kyse ei ole osaamisen puutteesta, vaan tarvittavien investointien ja resurssien kohdentamisesta”, sanoo Kummu.

Esimerkiksi metsäviljelykokeiluilla on Afrikassa onnistuttu parantamaan satoja, hän kertoo. Kun puita ja viljelykasveja kasvatetaan yhdessä tai rinnakkain, puut luovat varjoa ja saavat aikaan suotuisan mikroilmaston. Jos vielä puut ovat hedelmäpuita, esimerkiksi mangopuita, viljelijät saavat niistäkin lisää toimeentuloa.