Huonot kokemukset eläinvalvonnasta johtuvat usein vääristä käsityksistä – moni tilallinen ei tiedä käyntien syitä

MT saa tasaisin väliajoin yhteydenottoja kotieläintilojen eläintarkastuksiin liittyen. Sen vuoksi pyysimme lukijoitamme kertomaan kokemuksiaan tarkastuksista. Vastaukset osoittivat aiheeseen liittyvän paljon epäselvyyksiä.

Kotieläintiloihin kohdistuu monenlaisia tarkastuksia ja valvontoja. Monille on kuitenkin epäselvää, millä perusteilla tarkastuksia ja valvontoja kotieläintiloille tehdään.

Eläinsuojelun nimissä tehdään epäilyyn perustuvia ja otantaan perustuvia tarkastuksia.

”Epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa kotieläintila tarkastetaan jonkun tahon, esimerkiksi ohikulkijan, tekemän ilmoituksen perusteella. Nämä tarkastukset tekee kunnan valvontaeläinlääkäri tai kunnaneläinlääkäri”, kertoo erityisasiantuntija Taina Mikkonen Ruokavirastosta.

Ilmoituksen perusteella kunnaneläinlääkäri pohtii tilanteen kiireellisyyttä ja vakavuutta. Joka tapauksessa tilalla pyritään käymään mahdollisimman pian.

”Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa. Joillain alueilla voi olla yksittäisiä aktiivisia ilmoittajia, jotka ilmoittavat matalalla kynnyksellä näkemästään”, Mikkonen kertoo.

Osa ilmoituksista ei johda toimenpiteisiin.

Epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa tarkastaja saa mennä eläinsuojaan ilman omistajan lupaa, mikäli tarkastajalla on pelko, että eläimillä ei ole kaikki hyvin. Tarvittaessa näissä tilanteissa tarkastaja voi käyttää apunaan poliisia.

”Eläinsuojeluasiat menevät joskus omistajilla niin ihon alle, että tarkastajat saatetaan ottaa aggressiivisesti tai uhkailevasti vastaan. Silloin tarkastaja turvautuu virkavallan apuun.”

Otantaan perustuvan eläinsuojelutarkastuksen vaatimus tulee EU:sta. Jäsenmaiden tuotantoeläimiä tulee valvoa kattavasti.

Osa tarkastettavista tiloista valitaan satunnaisesti, osa riskiperustaisesti.

Riskitilat poimitaan keskusviranomaisen rekistereistä, joissa seurataan tilastollisesti tilojen puutteita.

”Yksi riskitekijä on joinain vuosina ollut esimerkiksi se, jos tilalla on useampaa kuin yhtä eläinlajia.”

Otantaan perustuvalla käynnillä noin puolella tiloista tarkastetaan myös, onko tilalla noudatettu ehdollisuuden vaatimuksia.

Eläinsuojeluvalvonnan lisäksi tiloilla valvotaan tukiehtojen täyttymistä.

Tukivalvontaa tekevät ely-keskusten eläintukien tarkastajat. Samalla käynnillä tarkastetaan eläinmerkinnät ja rekisteröinnit, joiden perusteella tukia maksetaan.

Kaikkia tiloille maksettavia tukia valvotaan erikseen. Kansallisten ja EU-rahoitteisten, eläinlajikohtaisten kotieläintukien lisäksi valvottavia tukia ovat esimerkiksi hyvinvointikorvaus, alkuperäisrotukorvaus ja luomun kotieläinkorotus.

EU asettaa valvontaan omat vaatimuksensa.

Yhdestä eläinlajista valvotaan yleensä vähintään viisi prosenttia. Näistä valvottavista tiloista noin 20–50 prosenttia valitaan satunnaisotannalla ja loput painotetulla otannalla. Painotetussa otannassa otetaan huomioon mahdolliset tukiehtojen noudattamisen puutteita ennustavat tekijät.

Mikäli samalla tilalla on useita eläinlajeja, tukiehtojen täyttymistä saatetaan tarkastella kaikilla lajeilla samalla kerralla. Välttämättä näin ei silti tehdä.

Tukivalvonnasta voidaan ilmoittaa etukäteen, mutta EU:n säädöksien mukaan osa valvonnasta on tehtävä ilmoittamatta. Mikäli käynnistä ilmoitetaan etukäteen, ilmoituksen saa tehdä aikaisintaan 48 tuntia ennen käyntiä.

Omistajan läsnäolo tarkastuksessa on suotavaa, koska epäselvyyksissä omistajalta saadaan korvaamatonta tietoa.

”Omistaja tuntee eläimensä parhaiten. Tarkastus onnistuu parhaiten, mikäli eläinten pitäjä luo tarkastajille siihen hyvät puitteet. Valvonnassa tarkistetaan myös eläinten osto- ja myyntitositteita”, Ruokaviraston ylitarkastaja Sari Niemi toteaa.

Tukivalvonnassa eläinsuojaan ei saa mennä ilman omistajan lupaa.

”Mikäli omistaja ei ole paikalla, häntä yritetään tavoitella puhelimitse. Jos häneen ei saada yhteyttä, tarkastusta eläinsuojassa ei voida aloittaa. Eläinten pitäjän tulee olla tietoinen tarkastuksesta”, Niemi tähdentää.

Tukivalvontaa ei ole pakko tehdä, jos eläinten omistaja ei halua. Se kuitenkin tarkoittaa, että eläinperustaiset tuet evätään. Tukea voidaan maksaa vasta, kun valvonta on saatettu onnistuneesti loppuun.

Sen takia tukivalvonnassa ei ole tarvetta poliisin virka-avulle.

Puutteet ehdollisuuteen kuuluvissa merkinnän ja rekisteröinnin vaatimuksissa aiheuttavat sen, että eläin ei ole tukikelpoinen. Hylkääminen voi vaikuttaa myös muiden tukikelpoisten eläinten tukeen. Tällöin puhutaan sanktioista.

Valvonnan venyttäminen voi hankaloittaa tarkastuksen tekemistä.

Valvonnassa tarkastetaan valvonnasta ilmoittamisen ja valvontakäynnin välisenä aikana tilalla olleiden, tilalta poistuneiden ja tilalle tulleiden eläinten merkinnän ja rekisteröinnin säädösten noudattamista.

”Jos esimerkiksi valvonnasta ilmoittamisen ja itse tarkastuksen välillä on useampi viikko tai kuukausi, ja eläinliikennettä tilalla on paljon, tarkastettavien eläinten määrä on paljon suurempi kuin tilalla valvontapäivänä olevien eläinten määrä”, Niemi kertoo.

”Joissain tapauksissa saatetaan tarkastuksessa tämän vuoksi havaita eläinten merkinnöissä ja rekisteröinneissä virheitä, joita ei olisi havaittu, jos tilakäynti olisi tehty 48 tunnin sisällä valvonnasta ilmoittamisesta.”

Pääasiallisesti tukivalvonta onnistuu ongelmitta. Tärkeää on, että huolehtii eläinten merkitsemisestä ja tekee eläinrekisterin ilmoitukset ajoissa ja tarkasti.

”Pääsääntöisesti tarkastajat otetaan tiloilla vastaan positiivisesti. Tarkastusta saatetaan jännittää, jos tilalla ei aikaisemmin ole tehty tukivalvontaa. Uudet tarkastettavat tilat usein luulevat, että kyse on isommastakin asiasta.”