Lieksa (MT)
Neliviikkoiset rekisteröimättömät porokoiranpennut kömpivät ruohikossa.
Toukokuussa syntyneen pentueen lähisuvussa on paljon Hetan takana Näkkälän kylässä kasvatettuja työkoiria.
Lisäksi on porokoiratutkimukseen kerättyjä koiria sekä Kirsi Hassisen omia linjoja. Osa pentujen esivanhemmista on rekisteröity lapinporokoiraksi, osa lapinkoiraksi.
"Minulla on tässä ajatus geenipankista", Hassinen kertoo.
Lappalaiskoirien rotuyhdistykset eivät ole ottaneet rotuun kaikkia käyttökoirien jälkeläisiä.
"Ajattelin, että harvinaiset sukulinjat pitäisi silti säilyttää."
Suomessa poromiesten koirankäyttö hiipui välillä ja koirien geenipohja kapeni.
"Poronhoitajilla on tapana säilyttää elossa vain hyvin toimivat ja terveet koirat. Siksi sukusiitos ei aiheuta niin nopeasti ongelmia kuin seurakoirilla, Hassinen sanoo.
Yhteistyöhalu, taipumus pihalla pysymiseen ja paimennusvietti olisivat arvokkaita ominaisuuksia myös seurakoiralle.
Hassinen oli 1990-luvulla kehittämässä yhdessä poromiesten ja Porokoirakerhon kanssa poropaimennustestejä ja kilpailuja.
Monet poronhoitajat innostuivat uudelleen käyttämään koiraa, kun he näkivät, että osassa koirista oli yhä käyttökelpoista paimenvaistoa.