Kun karja palasi Innilän tilalle, laidunnus avasi näkymän pitkään näkymättömissä olleelle järvelle – "Kyllä tätä maisemaa kelpaa nyt talosta katsella"

Kun Innilän tilan isäntä Kai Pastell oli metrin mittainen, tilalla oli eletty ilman karjaa kymmenkunta vuotta. Näköala pihasta järvelle oli kadonnut pajupuskien taakse – aivan kuin järveä ei olisikaan, vanha isäntä Aarno Pastell kertoo.

Sitten, vuonna 1981, tulivat emolehmät. Maisema alkoi avautua sellaiseksi kuin se oli aikanaan, kun lypsylehmät pitivät rantakasvillisuuden matalana.

"Kyllä tätä maisemaa kelpaa nyt talosta katsella", Kai Pastell toteaa järvelle tähyten.

Innilä oli aikanaan Lempäälän vanhin kartano. Isäntien nimet ovat tiedossa vuodesta 1540 asti.

Pastellin suvulle tila siirtyi 1909. "Siitä asti tässä on eletty päätoimisesta maa- ja metsätaloudesta. Mitään aatelistaustaa meillä ei ole", Kai Pastell kertoo.

Peltoa on 73 hehtaaria. Herefordemoja on 35. Nuorkarja mukaan luettuna pääluku vaihtelee välillä 80–100.

Kokonaisala on 300 hehtaaria. "Metsän merkitys on meille iso", isäntä kertoo.

Työt tehdään oman perheen voimin. "Kun vaari aloitti, tilalla oli toistakymmentä ulkopuolista työntekijää, nyt ei yhtään."

Aluksi emolehmät olivat risteytyksiä. 1990-luvulla tilalle tuotiin Tanskasta herefordeja, ja siitä lähtien on keskitytty niiden jalostukseen. Kaksi vuotta sitten tilalle tuli ensimmäinen champion-titteli.

Herefordit ovat isännän mukaan hyväluonteisia ja sopivat luonnonlaitumille.

Peltoa on Lempäälässä vaikea hankkia, joten tuotannon laajentamisesta ei haaveilla. "Käytetään niitä edellytyksiä, mitä on, esimerkiksi luonnonlaitumia, ja tehdään hyvin se mitä tehdään", Kai Pastell määrittelee.

Luomutilan viljellyillä nurmilla käytetään monipuolisia, esimerkiksi apiloita ja mailasia sisältäviä seoksia.

Perinnebiotooppeja tilalla on 17 hehtaaria, ja 20 lisähehtaaria on työn alla. Tilan talouden kannalta ne ovat tärkeitä – 10 prosenttia tuista tulee perinnebiotooppisopimuksista.

Mistään tukiautomaatista ei kuitenkaan ole kyse, Kai Pastell sanoo. Alueiden aitaaminen ja hoito on työlästä, joillakin alueilla niin aikaavievää, ettei tuki korvaa työmäärää.

"Pelkällä ideologialla ei elä", Pastell korostaa, mutta toteaa, että sitäkin on mukana.

"Vuosisataisen maanviljelyskulttuurin seurauksena syntynyt monimuotoisuus on nopeasti hupenemassa. Onneksi sitä on säilynyt. Koen asian vilpittömästi tärkeäksi, ja siksi hakeuduimme mukaan Lumolaidun-hankkeeseen."

Lue myös:

Viherkehnäkiitäjäinen ja 1 500 muuta lajia – Luonnonlaitumet ovat monimuotoisuuden aarreaitta