Luken erikoistutkija Sanna Saarnio sekä viljelijä Rauno Haapala keskustelivat kosteikkoviljelystä Peltopäivässä Ruukin tutkimusasemalla tiistaina. Taustalla ohrapelto. Kuva: Kai Tirkkonen
Turvepellot halutaan nyt pitää märkänä ‒ uusi viljelymenetelmä rantautuu Suomeen
Kosteikkoviljely kiinnostaa tutkijoita ja viljelijöitä, mutta kannattavuus mietityttää, sillä markkinoita kosteikkokasveille ei juuri ole.TilaajalleSiikajoki
Ruokohelpi kasvaa kosteikolla ja sopii esimerkiksi nautojen kuivikkeeksi. Kuva: Kai TirkkonenPienen ihmisen korkuinen heinikko keinahtelee kuumassa kesätuulessa. Maisema muistuttaa laajaa rantakaislikkoa, mutta nyt ollaan kuitenkin pellolla eikä järven rannalla.
Rauno Haapala viljelee ruokohelpeä Siikajoen Ruukissa turvepelloillaan noin 13 hehtaarin alalla.
Kyseessä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa yhteistyössä toteutettu kokeilu, jossa kerätään kokemuksia kosteikkoviljelystä.
”Kosteikkoviljely on Suomessa hieman eksoottisempi viljelymuoto”, Luken erikoistutkija Sanna Saarnio aloittaa Peltopäivän puheenvuoronsa Ruukin tutkimusasemalla.
Turvepellon vesitasoa nostetaan niin, että se pysyy kasvukaudellakin märkänä.
”Halutaan suojella turvetta, ettei se kuivuessaan hajoa”, Saarnio selittää. Kun turve hajoaa, se vapauttaa maaperään varastoitunutta hiiltä ilmakehään.
Kosteikkoviljelyn tarkoitus on vähentää turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Siksi myös hallitus haluaa edistää sitä.
Märkyyden vuoksi perinteisiä viljelykasveja kuten kauraa, ohraa ja nurmea ei voi kosteikoilla viljellä, vaan tarvitaan märkiin olosuhteisiin sopeutuneita lajeja, joita ovat esimerkiksi ruokohelpi, järviruoko, rahkasammal ja osmankäämi.
”Ongelma on, että markkinat ovat olemattomat”, Saarnio toteaa.
Paras tilanne on, jos viljelijä pystyy hyödyntämään sadon karjan rehuna tai kuivikkeena.
Haapalan pelloilla ruokohelpikokeilu alkoi vuonna 2019 ja satoa on korjattu nyt kahdelta kasvukaudelta.
Helpi päätyi kuivikkeeksi läheiselle lammastilalle sekä Ruukin tutkimusaseman navettaan.
Saarnion mukaan ruokohelpi on hyvä kuivike talvella esimerkiksi sonneille ja emolehmille. Sioille ja siipikarjalle se ei kuitenkaan sovi.
”Ruokohelpipaalin arvo kuivikkeena voi olla jopa arvokkaampi kuin säilörehupaalin arvo”, Luken tutkija Arja Mustonen kertoo omassa puheenvuorossaan.
Peltopäivä kokosi tutkijoita, viljelijöitä ja muita sidosryhmiä Luken tutkimusasemalle Siikajoen Ruukkiin. Kuva: Kai TirkkonenUlkomaisten tutkimusten mukaan kosteikkoviljely voisi puolittaa turvepeltojen päästöt, kun verrataan viljelyä ojitetulla turvepellolla.
Nyt eri puolilla Suomea käynnissä olevissa tutkimuksissa selvitetään kasvihuonekaasupäästöjä sekä kosteikkoviljelyn kustannuksia. Tarvitaan kokemusta viljelystä, korjuusta ja vedenhallinnasta.
”Alustavien tulosten mukaan turpeen hajoaminen kuumimpaan kesäaikaan on kosteikoilla selkeästi pienempää kuin ojitetuilla turvepelloilla”, Saarnio kertoo.
Aiemmin Haapala kasvatti turvepellolla monivuotista nurmea.
”Kauraakin kokeilin, mutta sato oli heikko.”
Juuri heikkosatoisille turvepelloille kosteikkoviljely voisi sopia.
Viljelijä Ari Perälä Lapualta pohti, voisiko tuulella toimiva pumppu toimia kosteikolla veden korkeuden säädössä. Kuva: Kai TirkkonenHaapalan pelloille on rakennettu säätöpadot, joiden avulla säädetään veden korkeutta.
”Ihan ei keskikesällä riitä vesi, vaan vedenpinta alkaa laskea”, Haapala kertoo.
Jos kosteikkoviljelyä halutaan laajamittaisesti edistää, Saarnion mukaan on tärkeää tarkkaan suunnitella, miten pellolle saadaan johdettua riittävästi vettä kasvukaudella, jotta vesitaso pysyy riittävän korkeana.
”Vettäminen on kallista, eikä siihen saa tukia”, hän muistuttaa.
”Joissain kohteissa viljelemätön kosteikko voi olla paras vaihtoehto, jolloin saadaan vain ilmastohyödyt.”
Lue myös:
Syke selvitti uusien kosteikkoviljelytuotteiden ympäristövaikutukset
- Osaston luetuimmat
