Satatonnareita ei voi tehdä, mutta niiden saamiseksi työskennellään tarkasti joka päivä

Elämänsä aikana yli 100 000 kiloa maitoa tuottanut lehmä eli satatonnari on useimpien maidontuottajien tavoitteena.

Maija-Liisa ja Ari Kannialan sekä heidän poikansa Akin hoitamalla Kivirannan maitotilalla Oulun Yli-Iissä satatonnareita on kirjattu jo 26. Niistä kolme on yltänyt 150 000 kilon tuotokseen.

Kannialat korostavat, että satatonnareita ei tehdä, mutta niiden saamista varten sen sijaan tehdään määrätietoista työtä joka ikinen päivä.

Kolmen robotin tilalla on lypsyssä noin 130 lehmää, joten ruuhkia robotille ei pääse syntymään.

Tunnettua on, että terve ja hyväjalkainen lehmä elää pitkään. Kun näihin ominaisuuksiin saadaan jalostuksella mukaan hyvä maidontuotto ja sopiva luonne, ollaan jo hyvällä tiellä kohti satatonnaria.

Ryhmäkasvatus turvallinen menetelmä, jossa vasikka varttuu kantavaksi hiehoksi asti. Kuva: Visa Vilkuna

Jalostustyö on kaikesta huolimatta aina hieman arpapeliä. Geeniperimä voi pompata sukupolvien yli ja tuoda ei toivottuja yllätyksiä.

Alkionsiirrolla jalostustyö olisi hieman varmempaa, mutta Kivirannan tilalla sitä ei ole muutamaa kokeilua enempää harjoitettu, sillä alkionsiirto ei ole kovin yksinkertaista eikä ihan halpaakaan.

Tällä hetkellä tilalla valitaan pienemmältä sonniskaalalta tasakokoisempaa eläinainesta. Kannialat ovat tyytyväisiä nykyiseen jalostustiedon määrään ja lisäysaineksen laajaan tarjontaan.

Säilörehun laatu on pidettävä huipussa, sillä väkirehuprosenttia ei voi pötsiongelmien uhan takia nostaa yli 56 prosentin. Kivirannan tilan lehmien tuotos on 13 700 kiloa EKM.  Kuva: Visa Vilkuna

Jalostusvalinnan jälkeen jalka- ja käsityö alkaa vasikasta, jonka ensimmäiset elintunnit ja päivät ovat ratkaisevan tärkeitä.

Mittaamme heti poikimisen jälkeen ternimaidon vasta-aineet. Jos ternimaidon brix-lukema on alle 22 prosentin, annamme vastasyntyneelle vasikalle pakasteesta sulatetun ja enemmän vasta-aineita sisältävän rautaisannoksen ternimaitoa, Maija-Liisa Kanniala korostaa.

”Tässä työssä ei saa viivytellä, sillä ensimmäinen ryyppy olisi annettava parin tunnin sisään vasikan syntymisestä.”

Yhden vasta-aineita runsaasti sisältävän juoman jälkeen vasikan juotossa siirrytään oman emän ternimaitoon kolmen päivän ajaksi. Tämän jälkeen vasikka saa noin 43-asteiseksi lämmitettyä sekamaitoa seuraavat 10 viikkoa.

Maitomäärää nostetaan vasikan kasvun mukaan ja enimmillään maitoa menee 2 x 6 litraa päivässä. Vieroituksen lähentyessä maidon määrää aletaan laskea.

Vasikat juotetaan vieroitukseen asti aidolla maidolla tuttiämpäristä. Imemällä saadaan enemmän ruuansulatuksen kannalta tärkeää sylkyä mukaan. Tutin imeminen tuottaa vasikalle myös mielihyvähormonia.

Vasikoilla on syntymästään alkaen vapaasti saatavana hyvää kuivaheinää ja pikkumullin herkkua.

Ternimaidon vasta-aineet saadaan selville 50 euron hintaisella laitteella. Sama laite on ollut käytössä jo yli 10 vuotta, Maija-Liisa Kanniala kertoo. Kuva: Visa Vilkuna

Vasikat kasvatetaan kahdeksan eläimen ryhmissä aina hiehojen tiineyteen saakka.

Naudat näyttävät tykkäävän, kun niiden elämässä ei ole suuria muutoksia sen kummemmin karsinakaverien, ympäristön kuin rehustuksenkaan suhteen, Ari Kanniala arvioi.

Lehmien umpeen pano ei ole tilalla almanakkaan sidottu, vaan se tehdään tuotoskauden mukaan yksilöllisesti. Umpiaika on yleensä 60 päivää.

Joidenkin mukaan 45 päivääkin voisi riittää, mutta Kannialat ovat katsoneet, että parin kuukauden aikana utare saa kunnolla levätä seuraavaa lypsykautta ajatellen.

Tilalla tehdään kolmenlaista apetta. Lypsylehmille ja varttuville sekä tiineille hiehoille on omat appeensa.

Umpilehmien ape on kolmas, koostumukseltaan erittäin tärkeä seos. Siinä käytetään nurmien uusinnan yhteydessä saatavaa kokoviljasäilörehua, jota täydennetään valkuaisella ja muilla tarpeellisilla hivenaineilla. Appeessa on oltava pieniä määriä samoja rehujakeita, joita lypsykauden appeessakin tulee olemaan. Näin pötsin pieneliöt pysyvät kunnossa ja valmiina appeen väkevöitymiseen.

”Umpiruokinta on tarkkaa ja sen on oltava laadultaan erinomaista. Kaikki käytettävät rehut ovat aina tutkittuja. Vain tällä tavalla tiedämme, mistä ravinteesta tai hivenaineesta on mahdollisesti vajausta”, Kannialat korostavat.

Kun lehmä poikii, niin ape muutetaan kerrasta lypsylehmän appeeseen. Jos lehmä saa ennen poikimista liian hyvää rehua, se kannustaa syömään liian vähän, koska nälkä on lähtenyt.

Laihemmalla rehulla lehmä syö paljon ja pitää pötsin isona tulevaa maidontuotantoa ajatellen.