Tiivis tukiverkosto auttoi maitotilan pahimman ylitse – ”Työ lievittää elämän tuskaa”

”Työ lievittää elämän tuskaa. Navetassa olen itkenyt monet itkut, surrut mennyttä ja murehtinut tulevaa. Täällä, piilossa katseilta olen antanut myös hymyn levätä ja hakenut uutta voimaa huomiseen. Navettaan on edelleen turvallista pudottaa mielen harmit”, kertoo sieviläisen lypsykarjatilan emäntä Minna Pajukoski avoimesti.

”Alunperin minusta ei pitänyt koskaan edes tulla maatalon emäntää. Vaikka kotonani oli yksi Suomen ensimmäisiä lypsypihattoja, kiersin navettahommat kaukaa. Mutta sitten tuli elämääni Erkki. Rakkaus toi Sieviin ja opetti myös emännäksi”, Pajukoski luonnehtii.

Tämän tilan lehmät lypsävät kovia lukuja. Viimeisin EKM-tuotos oli 14 828 kiloa ja seuraava tavoite on rikkoa 15 000 kilon rajapyykki. Kuva: Anne Anttila

Puolison vakava sairastuminen vuonna 2018 muutti ratkaisevasti perheen arkea.

”Yhteiset unelmat sulivat hetkessä. Meillä oli paljon velkaa, sillä olimme tragediaa edeltävät vuodet kehittäneet tilaa, laajentaneet navettaa ja rakentaneet myös uuden talon.”

Kun Erkki sairastui, Minna oli täysin uuden edessä.

”Jouduin ottamaan vetovastuun kaikesta, myös asioista, joista en tiennyt juuri mitään. Päätin kuitenkin selvitä. Muistan vielä hetken, kun lähdin purkamaan tilannetta soittamalla pankinjohtajalle. Surun ja shokin rinnalla kulki kuitenkin koko ajan vahva tahtotila”, Minna Pajukoski muistelee.

Suurena apuna selviytymisen tiellä on ollut perheen, lomittajien ja yhteistyökumppaneiden vahva tuki. Erityisesti tilatyöntekijä Mikko Vähäsöyrinki saa perheeltä suuret kiitokset.

”Surulla on yhdistävä voima. Lisäksi en ole koskaan pelännyt pyytää apua työhön liittyen. Yhä edelleen tartun herkästi puhelimeen, kysyn neuvoja ja tarvittaessa annan myös muille neuvoja”, Minna Pajukoski kertoo.

Vaikka isännän vakava sairastuminen toi muutoksia toimintatapoihin, tuotosluvut saatiin pidettyä nousujohteisina.

Loppuvuodesta 2023 Pajukosken tilalle luovutettiin järjestyksessään kolmas kultainen lehmäpalkinto, kun tila saavutti 950 000 maitokilon vuosituotoksen kahdella lypsyrobotilla.

Maatalousyhtymä toimii Stina ja Markus Pajukosken mukaan hyvänä välietappina ennen lopullista sukupolvenvaihdosta. Markus Pajukoski suunnittelee jossakin vaiheessa suorittavansa myös agrologin opinnot loppuun. Kuva: Anne Anttila

Pajukosken kolmen robotin tilalla eletään tällä hetkellä vahvaa maidontuotannon arkea. Tulevaisuuden näkymät ovat valoisat, sillä tilalla on tehty hiljattain myös osittainen sukupolvenvaihdos.

Vuoden 2025 maaliskuussa maidontuotanto muuttui yhtymävetoiseksi, kun Minna sai rinnalleen poikansa Markuksen sekä tämän Stina-puolison.

”Tämä oli hyvin tervetullut ratkaisu. Maatalousyhtymä jakaa vetovastuuta ja antaa toimintaan myös uudenlaista näkökulmaa. Yhdessä olemme enemmän”, Minna Pajukoski linjaa kiitollisena.

Myös tilan nuori isäntäpari, Stina ja Markus Pajukoski ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä.

”Siirtymä työntekijästä osaomistajaksi oli hyvin luontaista. Lisäksi yhtymävetoisuus toimii pehmeänä laskeutumisena kohti lopullista sukupolvenvaihdosta”, Stina ja Markus muotoilevat.

Pajukosken tilalla vasikoita hoidetaan kuin pikkulapsia. Haaveena on rakentaa myös kokonaan uusi vasikkala. Kuva: Anne Anttila

Markus Pajukoskelle työ maidontuotannon parissa on jo lapsuudesta tuttua, mutta hammashoitajana työskennellyt Stina sanoo tarttuneensa hommiin takamatkalta.

”Tänne tulin ja tänne jäin. Teurastajan tyttärenä kosketuspinta maatalouteen oli alussa hieman ohuenalainen, mutta Markuksen ja anopin opissa minustakin on kuoriutunut innokas karjaihminen. Kokemuksesta voin sanoa, että jos on halua ja tekemisen paloa, kaikki on opittavissa.”

Nykyisin Stina hoitaa muun muassa siemennykset yhdessä työntekijä Mikon kanssa.

Yhtymävetoisuus mahdollistaa vastuualueiden jakamisen.

”Toki tämän kokoluokan tilalla on hyvä osata myös kaverin hommia, mutta pääsääntöisesti Markus hoitaa peltohommat sekä apeseoksen valmistuksen. Stinalta vastaavasti sujuu siemennykset ja minä vastaan vasikoista, hankinnoista, paperihommista sekä pidän yllä sosiaalisista puolta. Navetassa on paljon myös näkymätöntä työtä, joihin jokainen tarttuu ajallaan ja omalla ammattitaidoillaan”, Minna Pajukoski summaa.

Tällä hetkellä tilalla on 180 lehmää ja EKM-tuotos on komeat 14 828 maitokiloa.

”Lehmät lypsävät ja kehityksen pyörät pyörivät, joten tuotoksen suhteen seuraavaksi tavoitteeksi on asetettu 15 000 kiloa ja pitkässä juoksussa jopa 16 000. Muuten kokoluokka säilytetään nykyisellään.”

Tilalla panostetaan eläinten hyvinvointiin.

”Lehmille täytyy antaa parasta, jotta ne lypsävät ja voivat hyvin. Olosuhteita parannetaan koko ajan. Yksistään ilmanvaihto on tärkeää, joten kuluvan kesän aikana asennamme muun muassa lisätuulettimia. Uusittavien listalla on lisäksi parsipetit sekä niskaputket. Pienilläkin muutoksilla on isoja vaikutuksia.”

Tilalla mietitään myös vasikkalan rakentamista.

”Sen aika ei ole vielä, mutta ehkä jossakin vaiheessa. Tilaa täytyy kehittää mieluummin etunojassa, joten myös vasikkatilojen täytyy pysyä ajan kehityksen mukana”, Pajuskosket pohtivat.

Tilalla tartutaan herkästi alan uusimpiin kehityssuuntiin. Muutama vuosi sitten ryhdyttiin ottamaan lehmistä myös RNA-profilointi.

”Se kertoo totuuden lehmien olosuhteista. Testi paljastaa muun muassa stressitekijät, vitamiinipuutokset, utareterveyden ja jopa nestetasapainon. Kahden ensimmäisen testin perusteella kaikki oleellinen on ollut kunnossa, mutta vitamiinien ja hivenaineiden osalta rehustusta on hiottu hieman tarkemmaksi", Markus Pajukoski sanoo.

Hyvä eläinaines ja korkeat tuotosluvut ovat Pajuskosken väelle suuri kiitollisuuden aihe.

”Menestys nojaa ennen kaikkea huolellisuuteen, tarkkuuteen ja hyvää tuuriin. Kovat tuotosluvut eivät synny myöskään pienellä rahalla, joten esimerkiksi jalostuksessa ei kannata säästellä. Lisäksi täytyy muistaa, että pärjääminen perustuu hyvin pitkälle tuottajan omaan peilikuvaan. Välillä on hyvä antaa positiivista palautetta myös itselle.”