Kirurgisen kastraation loppuun liittyy paljon epäselvyyttä ‒ tuottaja pelkää, että uudistus jää lopulta tilojen maksettavaksi

Karjuporsaiden kirurginen kastraatio, arkikielessä salvominen, päättyy Suomessa vuoden 2034 lopussa. Muutos perustuu uuteen lakiin eläinten hyvinvoinnista.

Syy kastroimiseen on epämiellyttävä karjunhaju, jota esiintyy joidenkin karjujen lihassa. Kastroinnin avulla hajulta vältytään.

Käytännössä kirurgisen kastraation vaihtoehdot ovat kahdella rokotteella tehtävä immunokastraatio tai karjuporsaiden kasvattaminen teuraaksi asti karjuina.

Siihen, miten kirurgisesta kastraatiosta luopuminen Suomessa käytännössä toteutetaan, liittyy vielä paljon epäselvyyksiä.

”Mietteet ovat ristiriitaiset. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää, ja sen eteen tehdään töitä joka päivä. Suomesta tuli kuitenkin tällä päätöksellä Euroopan ainoa maa, jossa kirurginen kastraatio on täysin kielletty. Tämä on vähän kuin hyppy tuntemattomaan. Ei tunnu oikeudenmukaiselta tuottajien eikä teollisuuden kannalta”, toteaa sikayrittäjä Paavo Sävilammi.

Hän on osakkaana eteläsavolaisessa Soimäen Laatu-Saparo Oy:ssa, jossa tuotetaan porsaita, jotka loppukasvatetaan osakkeiden omilla tiloilla.

Paavo Sävilammi (vas.) pitäisi vapaaehtoisuuteen perustuvaa mallia parempana ratkaisuna kuin kirurgisen kastraation täyskieltoa. Kuvassa mukana myös Sakari Sävilammi ja luottotyöntekijä Outi Käsnänen.  Kuva: Carolina Husu

Karjuja kasvatetaan kastroimattomina muun muassa Hollannissa, Iso-Britanniassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Kastrointi ilman puudutusta tai nukutusta on kielletty Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa.

”Vapaaehtoisuuteen perustuva malli olisi ollut parempi meilläkin. Vaihtoehdoista voitaisiin maksaa esimerkiksi hyvinvointikorvausta”, Sävilammi pohtii.

Hän muistuttaa, että kivunlievitystä on käytetty kastraation yhteydessä suomalaistiloilla jo pitkään. Vuoden 2027 alusta lähtien lisäksi on käytettävä puudutusta. Se hidastaa Sävilammin mukaan työtä jonkin verran.

Tuottajana Sävilammia huolestuttaa, että uudistus jää lopulta tuottajien maksettavaksi.

”Salmonellavapaus on esimerkki siitä. Tuottajat maksavat sen ylisuurina vakuutusmaksuina ja kalliina rehuina”, Sävilammi sanoo.

Hän pitää myös kirurgisesta kastraatiosta luopumiseen osoitettua rahoitusta riittämättömänä siihen nähden, kuinka suuria muutostöitä se myös alan teollisuudelta edellyttää.

Täyskarjujen kasvattaminen ole aivan ongelmatonta, Sävilammi muistuttaa.

”Ne ovat salvottuja energisempiä. Tappelut ja hännänpurenta saattaisivat yleistyä. Kasvatus vaatisi todennäköisesti lisäinvestointeja. Lisäksi karjut on teurastettava hajuriskin vuoksi pienempänä kuin leikot, mutta niillä on myös parempi rehuhyötysuhde.”

Immunrokastraatiokaan ei ole täysin toimintavarma. Muutama prosentti rokotteen avulla tehdyistä kastroinneista epäonnistuu.

Sävilammi ei osaa arvioida, kumpi tapa Suomessa tulee yleistymään. ”Teollisuus sen varmaan lopulta ratkaisee. Tätä pitäisi tutkia kunnolla.”

Kirurgisesta kastraatiosta luopumista valmisteleva työryhmä ei ollut yksimielinen kiellon vaikutusten laajuudesta suomalaisen sikaketjun kilpailukyvylle. Lihateollisuus jätti työryhmän raporttiin eriävän mielipiteen.

Huolen aiheina ovat etenkin teolliseen prosessiin vaadittavat muutokset sekä vaikutukset vientiin. Kaikissa maissa ei haluta ostaa täyskarjujen tai immunokastroitujen lihaa. Viennin merkitys on koko ruhon hyödyntämisen kannalta suuri, sillä vientiin menee osia, joille Suomessa ei ole kysyntää.

Kastraatiokiellon myötä viennin volyymi ja arvo pienenisi huomattavasti, sillä vain puolet sian ruhoista voitaisiin hyödyntää nykyisiin vientikohteisiin kokonaisuudessaan.

Kastraatiokiellon vaikutus vientiin on vuositasolla noin 27 miljoonaa euroa, kertoo lihaliiketoimintojen johtaja Markku Hirvijärvi Atria Suomesta.

Lihateollisuus pelkää, että muutos johtaa ulkomaisen lihan lisääntymiseen Suomen markkinoilla.  Kuva: Carolina Husu

Toimialan arvion mukaan kastraation kieltäminen aiheuttaa kaikkiaan noin 350 miljoonan euron lisäkustannuksen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

Kuluja muodostuu muun muassa siitä, että nykyisiä teurastamoja ei ole suunniteltu erittelemään ruhoja hajun perusteella, vaan sitä varten on investoitava uuteen teknologiaan.

Tästä voi seurata Hirvijärven mukaan kotimaisen tuotannon kuihtuminen ja ulkomailla tuotetun heikomman hyvinvointitason mukaisen sianlihan merkittävä lisääntyminen Suomen markkinoilla.

”Suomalainen sianlihantuotanto ei tule selviämään tällaisesta lisäkustannuksesta”, Hirvijärvi sanoo.