Viljelijän tietoja kärttää yhä useampi taho – tutkija varoittaa sinisilmäisyyden seurauksista

Maatalous digitalisoituu ja sähköistä tietoa kertyy yhä enemmän. Maatalousyrittäjän on syytä miettiä, missä tietoja säilytetään, minne ne päätyvät ja kenelle annetaan lupa käyttää dataa, sillä tiedot ovat arvokkaita ja niillä tehdään bisnestä, toteaa tutkija Pasi Suomi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Suomi on tutkija Luken Digitaaliset teknologiat maataloudessa – tutkimusryhmässä, jossa on käyty läpi alan kehitysnäkymiä ja EU-lainsäädännön vaikutuksia.

”EU linjaa, että alkutuottaja omistaa tilalla kertyvän datan ja päättää, kenelle haluaa tietoja jakaa.”

Viljelijän tietoja kärttää yhä useampi taho. On tapauksia, joissa yritys voi vaatia asiakkaalta tietoja, jotka liittyvät vastuullisuussääntelyn vaatimuksiin, mutta tietoja ei tarvitse luovuttaa ilmaiseksi. Vastuullisuutta koskeva raportointivaatimus ei koske suoraan maatiloja.

Tiloilla kertyy monenlaista tietoa lohkokirjanpidosta ja viljavuustiedoista sääaseman lämpötiloihin. Koneiden diagnostiikasta päätyy tietoja pilvipalveluihin ja satelliittipaikannuksesta jää tieto palvelun tarjoajalle. Missä koneet liikkuvat ja milloin? Se voi olla arkaluontoista tietoa, jota ei haluta jakaa muille.

Tutkija Suomi on keskittynyt siihen, miten tietojen käsittely ja jakaminen voidaan hoitaa niin, että tietojen tuottajan, kuten viljelijän, oikeudet säilyvät.

Hän pitää EU:n datasäädöstä tärkeänä. Säädös tuli voimaan vuosi sitten tammikuussa ja jäsenmaiden pitää ryhtyä soveltamaan sitä koskevaa asetusta syyskuun puolivälissä.

Asetus parantaa alkutuottajan asemaan ainakin kahdella tavalla, Suomi toteaa. Asetuksen nojalla tuottaja pystyy hallitsemaan datansa käyttöoikeuksia. Samoin viljelijä voi vaihtaa pilvipalveluntarjoajaa ja nykyisen palveluntarjoajan pitää toimittaa viljelijän data uuteen pilvipalveluun.

Viljelijä voi vaatia, ettei sopimusaikana kertyvää tietoja käytetä eteenpäin. Tämä tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi, Suomi toteaa.

Tiedon jakelu muuttuu radikaalisti lähivuosina, ja suomalaiset ovat Suomen mukaan kärkijoukoissa reilun datatalouden edistämisessä.

Suomalainen DataSpace Europe julkaisi 2022 Tritomiksi ristityn datansiirtopalvelun tiettävästi ensimmäisenä Euroopassa. Palvelu hoitaa tiedon välittämistä, mutta ei näe sen sisältöä. Ratkaisu muistuttaa puhelinoperaattoreita.

Datanvälityspalvelussa viljelijä voi antaa suostumuksen datansa välittämiseen haluamilleen tahoille. Yleistä käyttöoikeutta tietoihin ei anneta, vaan vastapuoli voi käyttää tietoja vain siihen tarkoitukseen, joka viljelijän kanssa on sovittu.

Tilalla kertyvä data kiinnostaa ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Esimerkiksi viljan ostaja voi luvata euron tai kaksi siitä, että saa käyttöönsä viljelyhistorian.

”Onko tiedon jakaminen järkevää, jos vastapuoli pystyy niiden perusteella laskemaan tilan tuotantokustannukset”, Suomi toteaa.

Tutkijan mukaan maatiloja ei voida velvoittaa jakamaan yritystä koskevia liiketoimintakriittisiä tietoja säädöksiin vetoamalla. Sen sijaan viljelijä voi myydä sovittavalla hinnalla valmiiksi laskettuja tietoja, kuten hiilitaseita, ja huolehtia samalla, etteivät esimerkiksi tuotantokustannukset paljastu.

Sinisilmäinen ei kannata olla. Jokainen ruokaketjussa haluaa hallita tietoja, saada informaation haltuunsa, olla pelintekijän paikalla, Suomi sanoo.

Suomen mukaan viljelijällä on tuotteet, raaka-aineet ja tiedot eli data, mutta siitä huolimatta ollaan tilanteessa, että tuottajat kokevat olevansa ruokaketjun heikoimmassa asemassa. Heikko neuvotteluvoima tuli esiin Ruokatulevaisuudet-hankkeen kyselyssä.

Ehkä viljelijät pitävät oman tilan suunnitelmia, ennusteita ja toteutuneita tuotantokustannuksia merkityksettömiksi.

”Ei kannattaisi. Eivät muutkaan yritykset anna omia kriittisiä tietoja tuotteiden ostajille”, Suomi huomauttaa.

Kun riittävän moni yksittäinen tila jakaa liiketoimintaa koskevia kriittisiä tietoja, tiedon kerääjä kykenee muodostamaan kokonaiskuvan esimerkiksi tarjonnasta. Se vahvistaa entisestään merkittävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asemaa suhteessa tuottajiin. Tiedolla hallitaan.

Yksittäisen tuottajan on vaikea saada tähän muutosta. Siihen tarvitaan joukkovoimaa.

Suomi on rakentanut mallia yhteisöllisestä datanhallinnasta Dataosuuskunta-hankkeessa, jossa on otettu huomioon EU:n lainsäädäntö sekä viljelijöiden yhteenliittymien tarpeet kuten liiketoimintaan liittyvien kriittisten tietojen tunnistaminen, yhteinen tiedonhallinta ja tietojen hyödyntäminen tilanpidossa.

Yhteisön pitää olla hyväksytty tuottajaorganisaatioksi, jotta tietomassaa pystytään hyödyntämään kunnolla. Jäseniäkin tarvitaan riittävästi, jotta yhteisöllä on neuvotteluvoimaa ja se voi toimia tehokkaasti, Suomi pohtii.

Osakkailta vaaditaan solidaarisuutta. Yhteisöä voidaan murentaa esimerkiksi tarjoamalla pienelle ryhmälle jotain etuja kuten lisähintaa tuotteista tai tietojen luovuttamisesta. Pitkällä aikavälillä yhteisö, kuten osuuskunta, pystyy kuitenkin tarjoamaan parhaan vastineen jäsenille, Suomi pohtii.