”Selässäkö traktori pitäisi kantaa pesulle?” – uusi ASF-raja vaikeuttaa arkea Uudellamaalla, Ruokavirasto antaa luvan maalaisjärjen käyttöön

Itä-Uudenmaan viljelijät ovat törmänneet ongelmaan. Afrikkalaisen sikaruton uuden tartuntavyöhykkeen rajalla maatalouskoneet olisi pestävä tämän tästä, kun raja ylitetään matkalla omille pelloille.

Ruokavirasto laajensi ASF-tartuntavyöhykettä perjantaina 28. elokuuta. Päivitetty raja seuraa valtatie 6:n reittiä Loviisan ja Elimäen välillä.

50 kilometrin matkalla on runsaasti maatiloja, joiden omat ja vuokratut lohkot sijaitsevat tien eri puolilla.

”Valtatie on modernilla ajalla tehty peltoaukealle. Matkallaan se on halkaissut monet maatilat”, kuvailee SLC Nylandin puheenjohtaja Thomas Antas.

Ruokaviraston eläintautilain nojalla antaman määräyksen mukaan maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois tartuntavyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna. Pesu, kuivaus ja desinfiointi pitäisi siis periaatteessa suorittaa jokaisen länteen tehdyn tienylityksen jälkeen.

Vyöhykerajalla sijaitseville tiloille määräyksen kirjaimellinen noudattaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Valtatien varressa traktoria ei voi pestä, ja monilla tilakeskus sijaitsee kilometrien päässä valtatiestä.

”Selässäkö traktori pitäisi kantaa pesulle”, Antas naurahtaa.

Hänellä on Lapinjärvellä viljelyksessään kaksi tilaa, yksi kuutostien kummallakin puolella. Seudulla on suhtauduttu afrikkalaisen sikaruton uhkaan vakavasti, eikä vähiten siksi, että Lapinjärvellä ja Pukarossa on useita suuria sikaloita.

”Jokainen haluaisi noudattaa määräyksiä, mutta nyt se on hankalaa.”

Itäisellä Uudellamaalla on runsaasti villisikoja. Kuvituskuva. Kuva: Lari Lievonen

Alueella on paikallisten mukaan runsaasti villisikoja. Tartuntavyöhykkeelle on siis selvä tarve.

”Mutta sen voisi piirtää maantieteellisten rajojen mukaan. Tie ei ole maatalouden kannalta käytännöllinen raja.”

Ruokavirastossa puolustetaan rajan vetämistä valtatiehen. Mahdollisine riista-aitoineen tie rajoittaa villisikojen liikkeitä ja toimii ihmisille helposti hahmotettavana rajana.

Ymmärrystä uusmaalaisia kohtaan kuitenkin löytyy.

”Tällaisia ongelmia tulee herkästi, ja raja-alueen määräyksiin tulee varmasti vielä selvennyksiä. Nyt tuppaa vain käymään niin, että selvitysten kestäessä raja ehtii siirtyä taas”, toteaa jaostopäällikkö Anne Woivalin Ruokavirastosta.

Woivalinin mukaan virallisia linjauksia rajavyöhykkeellä toimimisesta ei ole annettu. Hän korostaa, että määräysten tarkoitus on estää taudin leviäminen, eikä kaikkia tilanteita voi arvioida kartalle piirretyn viivan perusteella.

Viljelijälle hän antaa luvan käyttää maalaisjärkeä ja kannustaa kysymään epäselvissä tilanteissa.

"Voi vaikka kartalle piirtää, että tuossa minulla on pelto ja tuossa talo. Tätä väliä minä ajan. Jos toiminta pysyy tällä alueella, ja vaikka raja ylittyisi, niin ehkä toistuva desinfiointi ei ole tarpeen.”

Ohjeen mukaan traktorin tulisi pesun jälkeen antaa kuivua ennen desinfiointia. Kuva: Markku Vuorikari

Woivalinin mukaan olennaista on, ettei koneita vietäisi rajan yli ”kokonaan muualle”, eli ei ainakaan omien viljelysten tai tilakeskuksen ulkopuolelle. Silloin ne tulisi putsata määräysten mukaan.

”Tärkeintä on, ettei afrikkalaista sikaruttoa levitettäisi nykyistä laajemmaksi. Ei siis karkoteta villisikoja, eikä siirretä maa-ainesta paikasta toiseen.”

Virus kulkeutuu saastuneen maa-aineksen mukana, joten jo hyvä mekaaninen pesu torjuu leviämistä. Toistuva desinfiointi voi aiheuttaa korroosion kaltaisia ongelmia koneisiin, joten sitä kannattaakin tehdä vain tarvittaessa.

Määräyksistä poikkeamiseen on olemassa myös virallinen poikkeuslupamenettely, mutta Woivalinin mukaan se on käytännössä raskas ratkaisu yksittäisiin rajatapauksiin.

Ruokavirastossa on pohdittu myös kevyempää ilmoitusmenettelyä, jossa tila voisi ilmoittaa viranomaisille etukäteen tarpeestaan liikkua vyöhykerajan yli.

"Mikäli poikkeuslupia joudutaan hakemaan päivittäisiin toimiin, törmätään käsittelyssä resurssipulaan viranomaisen puolelta", Woivalin toteaa.