”Koko viljelyn mielekkyys perustuu siihen, että saadaan hehtaaria kohden korkeat sadot”, kuvailee tilan filosofiaa viljelijä Niilo Salo. Kuva: Sanne Katainen
Tällä tilalla sato ei jää sateiden varaan: Loimaalla panostetaan Suomessa vielä harvinaiseen viljojen keinokasteluun
Monet pellot kaipaavat nyt vettä. Sateentekijä eli Center pivot -kastelujärjestelmä haastaa Siementila Salolla ilmojen herran.Tilaajalle
Alkukesän kuivuus voi syödä tulevasta sadosta merkittävän osan. Kastelu vähentää riskejä, mutta tuo myös kuluja. Center pivot -laite kastelee Loimaalla siementuotantoon tarkoitettua RGT Planet -ohraa. Myöhemmin tarkoitus on kastella samalla laitteella sokerijuurikasta. Kuva: Sanne KatainenKun helleputki jatkuu, jano kasvaa. Monella tilalla vettä odotetaan jo malttamattomana.
Kaikki eivät kuitenkaan jätä satoa sateiden varaan.
Siementila Salolla Loimaalla voi kohdata näillä leveysasteilla harvinaisen näyn: viljapellolla ympyrää pyörivän keinokastelujärjestelmän.
Center pivot -kastelulaitteen avulla saadaan kerralla sadetettua 23 hehtaaria.
Tilalla hyödynnetään myös tykkikastelua. Sen kasteluala on huomattavasti pienempi.
Tykkiin vesi otetaan joesta. Center pivotille käytössä on allas, jossa veden saatavuus on rajallisempi.
Kasteltavilla lohkoilla kasvaa pääasiassa viljaa ja palkokasveja. Tänä vuonna on tarkoitus kastella myös sokerijuurikasta.
Laitteisto hankittiin vuonna 2020 ja kokonaisia kasvukausia sillä on takana kolme. Vielä järjestelmän koko potentiaalia ei ole hyödynnetty, kertoo viljelijä Niilo Salo.
”Tuntuu, että joka vuosi ollaan vähän myöhästytty, mutta päästy hiljalleen jyvälle. Pelto kuivuu niin mahdottoman nopeasti touko-kesäkuun vaihteessa.”
Toistaiseksi keinokastelua ei olla Suomessa nähty taloudellisesti kannattavaksi välineeksi viljanviljelyssä.
Alkukesän paahde antaa kuitenkin osviittaa siitä, että tilanne voi tulevaisuudessa muuttua.
”Yleinen filosofia tilalla on, että koetetaan saada suuria satoja”, Salo perustelee tilansa ratkaisua.
Isoin vuotuinen kustannus tilalla on pellon pääomakustannus, hän jatkaa.
”On järkevämpää saada pieneltä alalta iso määrä satoa kuin isolta alalta pieni sato.”
Erikoiskasveilla keinokastelua on hyödynnetty pitkään, mutta syysviljojen kastelu tykillä on Suomessa vielä harvinainen näky. Siementila Salolla kastellaan ruisvehnää. Kuva: Sanne KatainenKeinokastelun käyttö tulee kasvamaan Suomen viljapelloilla, uskoo maatalouden asiantuntija Jari Ruski Pyhäjärvi-instuutista.
Esimerkiksi Ruotsin eteläosien vilja-aitoissa viljojen kastelu on ollut yleistä vuosikaudet.
Suurin satoa rajoittava yksittäinen tekijä on viljalla veden puute. ”Ihan normaalinakin vuonna”, Ruski täsmentää.
Kyse ei ole siitä, etteikö täällä sataisi.
Suomessa sataa niin paljon, että millimäärällä viljan keskisatoja voitaisiin nostaa nykyisestä pari tonnia, Ruski arvioi. Haasteena on, että sade tulee väärään aikaan.
Keskimääräinenkään vuotuinen sade ei riitä optimisatoihin.
”Viljoissakin on lajikkeita joista saadaan kymppitonnin hehtaarisatoja kun kaikki menee hyvin. Silti keskimääräinen sato on 3000—4000 kiloa hehtaarilla.”
Erityisen haitallista veden puute on ennen kasvin orastumista.
Kuivuuskaudet osuvat Suomessa kuitenkin yleisimmin juuri touko-kesäkuun vaihteeseen.
Viljojen kannalta nyt eletäänkin kriittistä aikaa. Seuraavien viikkojen olosuhteet vaikuttavat suuresti siihen, millainen sato saadaan.
”Kahden viikon sisällä ohra alkaa määrittää jyvälukua. Jos kosteutta ei sinä aikana saada, sato jää pieneksi, olivat olosuhteet myöhemmin kuinka optimaalisia tahansa”, Salo toteaa.
Kastelulla voidaan pienentää riskejä.
Jari Ruski kehottaa pohtimaan, mihin resurssit kannattaa panostaa. Järkevä tavoite voi olla yrittää saada pieneltä alalta mahdollisimman suuri sato. ”Ei niin, että resursseja pistetään sinne, tänne ja tonne ja ravinteet ovat itämeressä.” Kuva: Sanne KatainenYksinkertainen ratkaisu ei silti ole. Alhainen viljan hinta suhteessa kustannuksiin ei kannusta kastelun käyttöön.
Kastelun kannattavuudesta on liki mahdoton tehdä yleispäteviä laskelmia.
Yksi epävarmuustekijä on viljan suuri hinnanvaihtelu.
Kannattavuuteen vaikuttavat kuitenkin viljan hinnan lisäksi niin sääolosuhteet, kasvi, maalaji, koneiden jälleenmyyntiarvo kuin energian hintakin.
Tykin muuttuvat kustannukset ovat center pivotia korkeammat, sillä tykkiin tarvittava vedenpaine on korkeampi. Se taas syö energiaa.
Lisäksi tykin pumppua pyörittää joissakin tapauksissa traktori, mikä nostaa kastelun tuntikustannuksia.
Heikolla viljanhinnalla kastelujärjestelmää tuskin saa maksettua takaisin, mutta yksittäisinä vuosina se voi maksaa itsensä todella nopeasti, Salo pohtii.
”Meillä kastelu on perustunut siihen, että pienellä muuttuvalla kustannuksella sen pitäisi olla joka vuosi kannattavaa.”
Jos pääomakustannus karkaa liian korkeaksi, hankinnan kuolettaminen voi osoittautua mahdottomaksi.
”Onhan tämä sateentekijä, mutta ei ihmeidentekijä.”
Peltopäivät Siementila Salon pelloilla Loimaalla 19.7. kello 12—18Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
