Hästön tilan väkeä: reunoilla veljekset Paavo (vas.) ja Juho (oik.) Eriksson, keskellä nykyinen isäntäpari Janne ja Krista Eriksson, sylissään Paulus ja Lovisa, jotka ovat heidän tyttärensä Meritan lapsia. Merita sai kolmannen lapsensa haastattelupäivänä, joten he eivät ole kuvassa. Kuva: Stiina HoviSalo”Halusimme kuulla, onko kukaan nuorista kiinnostunut jatkamaan – kolme kättä nousi”
Hästön tilaa Salon Särkisalossa on Erikssonin suvussa viljelty jo vuodesta 1851. Nyt tilalla kasvaa jo kahdeksas sukupolvi.TilaajalleHästön puutarhatilaa viljellään vankalla kokemuksella. Isäntä Janne Erikssonin, 61, suku aloitti tilanpidon 1851. Janne ja vaimonsa Krista, 56, ovat tilalla kuudes sukupolvi.
Jannen vanhemmat kasvattivat sikoja, sokerijuurikasta ja syysvehnää. 1990-luvulla he alkoivat suuntautua kannattavampaan puutarhatalouteen.
Vuonna 2002 Janne ja Krista ottivat ohjat. Tila yhtiöitettiin. Tuolloin osakeyhtiömuotoiset tilat olivat harvinaisia ja Janne vielä muualla töissä.
”Alusta asti tavoite oli, että tila työllistää molemmat”, Janne sanoo.
Persilja on kuulunut tilan valikoimiin alusta saakka, kertoo Krista Eriksson. Sen satokausi jatkuu pakkasiin asti. Kuva: Stiina HoviEtelärinnepellot ja meren läheisyys takaavat pitkän kasvukauden. Lisäksi harsoviljely ja tunnelit pidentävät satokautta. Perniönjoki antaa kasteluvettä.
Tilalla kasvatetaan mansikkaa, hernettä, vadelmaa, pensaspapua sekä tilliä ja persiljaa.
Hästössä panostetaan ympäristöön. Kuivatusvesien mukana kulkeutuvat ravinteet saostuvat valuma-altaan pohjaan, sieltä ne hyödynnetään uudelleen. Aurinkopaneelit tuottavat energian sadon käsittelyyn.
Oma emolehmäkarja laiduntaa perinnemaisemissa pitäen ne avoimina. Tilalla on ollut karjaa lähes koko sen historian.
”Laidunnuksen ansiosta täällä esiintyy valtava kirjo lintuja ja hyönteisiä”, Krista kertoo.
Ilmastonmuutos vaatii avomaaviljelijöiltä uutta ajattelua. ”Täytyy sääriskien takia ainakin lisätä tunnelialaa entisestään”, Janne pohtii.
Juho (vas.) ja Paavo Eriksson odottavat tilan ohjaksiin pääsyä innolla. ”Aloitetaan samalla tuotevalikoimalla kuin nyt. Paletti on toimiva.” Molemmat työskentelevät tilalla täysipäiväisesti. Kuva: Stiina HoviParin vuoden päästä Janne ja Krista aikovat siirtää tilan kolmelle lapselleen: Meritalle, 33, Juholle, 31, ja Paavolle, 29.
”Ei ole itsestään selvyys, että jatkajia löytyy. Ehkä jokin on matkan varrella mennyt oikein”, Janne miettii.
Paavo on innoissaan. ”Aina olen tykännyt käsillä ja koneilla tekemisestä. Vaikka onhan siinä isot saappaat täytettäväksi.”
”Samalta minusta tuntui, kun Jannen kanssa aloitettiin aikoinaan”, Krista kertoo. ”Hyvin te pärjäätte.”
”Hetken aikaa lonksuu saappaat, sitten jalka rupeaa turpoamaan”, Janne vitsailee.
Pensaspapua viljellään 12 hehtaarilla. Korjuu jatkuu suunnilleen syyskuun puoliväliin säästä riippuen. Kuva: Stiina HoviKellään nuorista ei ole maatalousalan koulutusta. Se ei Erikssoneja huolestuta. Päinvastoin muualla hankittu osaaminen nähdään vahvuutena.
Juholla koneinsinöörin tausta ja vuosien työkokemus. Paavo on opiskellut liiketaloutta ja työskenteli ohella pankissa. ”Kaksi vuotta siellä sai tajuamaan, että viljely on se, mitä haluan tehdä.”
Merita on opiskellut myös liiketaloutta ja työskennellyt aiemmin taloushallinnossa ja markkinoinnissa.
”On tärkeää, että nuoret pääsevät näkemään mitä on muualla. Palatessaan he tuovat hyviä ideoita”, Janne pohtii. ”Eikä voi tietää mikä oma juttu on, jollei pääse kokeilemaan.”
Vadelmat kasvavat kasvutunneleissa. Lajikkeita on viljelyssä muutama, kuvassa Glen Amplea. Kuva: Stiina HoviHaastattelupäivänä syntyi Meritan kolmas lapsi, Jannen ja Kristan viides lapsenlapsi. Juholla on kaksi lasta. ”Seuraavakin polvi on kasvamassa”, Krista hymyilee.
Janne kehottaa sukupolvenvaihdosta suunnittelevia avoimeen keskusteluun. Hästössä asia nostettiin pöydälle koronan jälkeen.
”Oli takana hirmu raskaita vuosia, oltiin aivan finaalissa. Istuimme alas ja halusimme kuulla, onko kukaan nuorista kiinnostunut jatkamaan. Kun kolme kättä nousi, tuli meillekin uusi draivi päälle”, Janne muistelee.
”Nyt, kun jatkajat tulevat kolmesta taloudesta, ei toiminta halvaannu, vaikka joku on välillä poissa.”
Jannen ja Kristan on ollut vaikea irrottautua tilalta sesonkiaikana edes päiväksi.
”Nyt, kun jatkajat tulevat kolmesta taloudesta, ei toiminta halvaannu, vaikka joku on välillä poissa”, Janne sanoo. ”Jopa kesäaikaan on mahdollista vähän huilia.”
Krista painottaa, että sukupolvenvaihdos kannattaa tehdä mieluummin ajoissa. ”Nuoret luovat omaa uraa ja elämää kuitenkin. Jos antaa ajan vain kulua, voi kynnys kasvaa liiaksi.”
Tänä vuonna työväkeä oli yli sata henkeä kuudesta eri maasta. Moni palaa vuodesta toiseen.
”Kannustamme työntekijöitä tuomaan kavereitaan. Tänäkin kesänä oli hirmu hyvä porukka”, Janne kehuu. ”Kun työntekijä saa kunnon palkkapussin, on se merkki, että ollaan itsekin onnistuttu.”
Erikssonit tekevät yhteistyötä lähitilojen kanssa. Konevaihdosta hyötyvät kaikki. Viljelykierto hoituu näppärästi vaihtamalla peltoja naapurien kanssa.
”On myös varamiesjärjestelmä. Jos vaikka kylvöaikaan tulee ongelmia, voi aina pyytää apua”, Janne kertoo. ”Kaikki eivät tule ajatelleeksi, miten tärkeää tilojen välinen yhteistyö on.”
”Se, mihin tarvitaan muutosta, on tämä järjetön byrokratia!”
Hästöllä on pitkät suhteet kauppoihin, se toimittaa tuotteita esimerkiksi Keskolle. ”Vuosikymmenten yhteistyön ansiosta on syntynyt molemminpuolinen luottamus, asioista voi keskustella”, Janne kehuu.
”Mutta se, mihin tarvitaan muutosta, on tämä järjetön byrokratia! Ei riitä, että osaa viljellä ja myydä tuotteita. Päälle tulee vuorenkorkuinen kasa muuta”, hän puuskahtaa. ”Kunpa päättäjät miettisivät, onko kaikki vaadittu aidosti tarpeellista.”
Janne ja Krista kritisoivat myös kustannusten jatkuvaa kasvua. ”Hintoja nostetaan joka alalla milloin minkäkin asian varjolla. Kuluja on vaikea vyöryttää tuotteisiin.”
Kaikesta huolimatta viljelijät näkevät tulevaisuuden positiivisena.
”Jatkossakin ihmisten pitää syödä”, Janne sanoo. ”Pitää nähdä mahdollisuuksia, ei pelkkiä uhkia.”
Vuosien varrella on testattu kaikenlaisia kasveja, kuten linssiä ja mangoldia. Ne eivät kannattaneet. Nykyinen valikoima on hyväksi todettu myös jatkajien mielestä.
”Aika toimiva paletti tämä on”, Paavo sanoo. ”Firma on kasvanut ja kehittynyt 20 vuodessa valtavasti, pyrimme jatkamaan samaan suuntaan.”
Vaikka työ on raskasta, huomaavat viljelijät myös, miten hienoja hetkiä se tarjoaa.
”Se fiilis, kun saa poimia kesän ensimmäiset mansikat”, Krista sanoo. ”Ja kun joku soittaa tuotetta kehuakseen, tuntuu se tosi hyvältä.”
Juholle paras aika vuodesta on kevät. ”On aina yhtä hieno tunne päästä pellolle.”
”Vaikka talvella aina ajattelee, että ehtii hyvin palautua, niin yhtäkkiä sitä huomaa, että kevätaurinko lämmittää ja kylvöt kutsuu”, Paavo hymyilee.
”Ja sitä aina jotenkin unohtaa, miten upeissa maisemissa täällä Särkisalossa saadaan työtämme tehdä”, Janne huokaa.
Kausi loppuu lokakuun puolivälissä, kun pellot on kunnostettu ja talviharsotus tehty. Ympärivuotiset työntekijät pääsevät talvilomalle palatakseen helmikuun lopussa.
”Itse vedetään myös henkeä, mitä paperitöiltä ja seuraavan kauden valmisteluilta ehditään”, Krista kertoo. Hän huoltaa talvikaudella kuntoaan pilateksella ja lentopallolla.
Metsästys on Jannelle ja Juholle tärkeä harrastus, Paavolle kalastus.
Kerran talvessa Krista ja Janne tekevät reissun jonnekin lämpimään. ”On vähän pakkokin poistua kotoa, että saa akut kunnolla ladattua.”
Taas yksi vuodenkierto tilalla on takana ja monta edessä. Mutta nyt huilataan hetki.
Hästön tilalla laiduntaa 60-päinen emolehmäkarja, joka pitää perinnemaisemat avoinna. Kuva: Merita TrobergHästön maatila
Salon Särkisalossa toiminut sukutilana vuodesta 1851. Nimi juontaa 1300-luvulle, Hästö eli hevossaari oli hevosten kesälaidun.
Viljelijät Janne ja Krista Eriksson, lapset Merita, Juho ja Paavo.
Puutarhatila, joka tuottaa mansikkaa, papuja, vadelmaa, hernettä, persiljaa ja tilliä.
130 hehtaaria omaa ja vuokramaata, lisäksi yhteistyökumppanien peltoja.
Lisäksi tilalla pidetään Hereford-emolehmiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat