Luke: Maatalouden päästöjen vähentäminen on mahdollista, mutta yhtä hyvää, nopeaa ja halpaa ratkaisua ei ole
Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää Luonnonvarakeskuksen mukaan maaperästä ja kotieläintaloudesta. Energiasäästöt ovat sen sijaan vaikeammin toteutettavissa lyhyellä aikavälillä.
Mahdollisuus maatalouden päästövähennyksiin vaihtelee alueellisesti. Esimerkiksi keskimääräisen pohjoispohjanmaalaisen lypsykarjatilan kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää noin kolmannes turvepeltojen ja nautojen lisäaineruokinnan avulla. Kuva: Kari SalonenSuomen suurin yksittäinen päästölähde on turvemaapellot. Niiden päästöjä voidaan vähentää verraten nopeasti ja kustannustehokkaasti, kertoo Luonnonvarakeskus Luke.
Luke selvitti maatalouden merkittävimpiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskeinoja ja niiden kustannuksia.
”Luken viimeaikaiseen tutkimukseen perustuva lyhyt yleistajuinen raportti ja siihen liittyvä PDF-infograafipaketti on suunnattu erityisesti poliittisen valmistelun tueksi sekä asiantuntijoiden, viljelijöiden ja asiasta kiinnostuneiden käyttöön”, kertoo Luken Ilmastoviisas hiilenkierto -tutkimusohjelman johtaja Anne Tolvanen tiedotteessa.
Luken mukaan maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää monin eri keinoin, mutta toimenpiteiden kustannukset ja vaikutusten nopeus vaihtelevat.
Esimerkiksi märehtijöiden metaanipäästöjä voidaan vähentää nopeasti rehulisäaineiden käytöllä. Siitä aiheutuu kuitenkin huomattavia kustannuksia. Eläinjalostuksella voidaan taasen parantaa lypsylehmien rehunkäyttökykyä edullisesti, mutta hyöty realisoituu vasta pitkällä aikavälillä.
Maatilojen välillä on suuria eroja peltohehtaaria tai eläinyksikköä kohti tuotetuissa kasvihuonepäästöjen määrissä. Siksi myös päästövähennysten toimenpiteet ja mahdollisuudet vaihtelevat.
"Raportti tuo esiin, että yksittäistä hyvää, nopeaa ja halpaa päästövähennyskeinoa ei ole, vaan eri keinoilla on erilaiset hyödyt ja haasteet. Tehokkaimmin päästöjä voidaan vähentää kohdistamalla toimet suurimpiin päästölähteisiin, eli turvepeltoihin. Tämä kuitenkin edellyttää politiikkaohjausta, uusia tukitoimia ja yhteiskunnan tukea, jotka kannustaisivat viljelijöitä päästövähennyksiin”, jatkaa Tolvanen.
Yli puolet maatalouden päästöistä on peräisin maankäyttösektorilla (lulucf) raportoitavasta turvemaapeltojen maaperän hiilivarastojen hajoamisesta.
Luken mukaan hajoamista voidaan hidastaa esimerkiksi välttämällä uudisraivausta, vähentämällä muokkausta, lisäämällä kasvipeitteisyyttä ja nostamalla pohjaveden pintaa.
Kivennäismaapelloilla hiilen sidontaa maaperään voidaan tehostaa monivuotisten nurmien viljelyä ja hiilisyötettä lisäämällä.
Luke arvioi toimenpiteiden vähentävän maatalouden lulucf-sektorin päästöjä nykyisestä 17 prosenttia vuonna 2030, 22 prosenttia vuonna 2035 ja 27 prosenttia vuonna 2040.
Päästöjen vähentämisestä koituvat kustannukset vaihtelevat aikavälillä merkittävästi. Turvemailla ne ovat 15–50 euroa hiilidioksidiekvivalentttonnia kohti ja kivennäismailla 50–450 euroa hiilidioksidiekvivalentttonnia kohti.
Kotieläinten ruuansulatuksen metaanipäästöt ovat Luken mukaan toinen merkittävä maatalouden päästölähde.
Niiden osuus oli 13 prosenttia maataloudesta peräisin olevien kasvihuonepäästöjen kokonaismäärästä vuonna 2019.
Luke arvioi, että nautojen metaanipäästöjä voidaan vähentää 3–4 prosenttia ruokinnan muutosten ja peräti 25 prosenttia kaupallisen rehun lisäaineen, 3-nitro-oksipropanolin avulla.
"Metaanipäästöt vähenevät välittömästi rehun lisäaineen avulla, mutta sitä on syötettävä jatkuvasti. Kustannukset ovat korkeat, noin sentti maitokiloa kohden, mikä vastaa sadan euron lisäkustannuksia per lehmä vuodessa”, arvioi erikoistutkija Seppo Ahvenjärvi Lukesta.
Päästöjä voidaan vähentää myös jalostamalla eläinten rehunkäyttötehokkuutta. Tällä tavoin maidontuotannon hiilijalanjälkeä voitaisiin pienentää nykyisestä 19 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Kustannukset olisivat vain kolme euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, mutta hyöty näkyisi vasta pidemmällä aikavälillä.
Maatalouden energiankäytön osuus oli vuonna 2019 vain alle kymmenen prosenttia maatalouden kokonaispäästöistä.
Päästöjä voidaan vähentää kehittyvän teknologian ja biopolttoaineiden avulla, mutta lyhyellä aikavälillä energiasäästöjen toteuttaminen on hankalaa.
Esimerkiksi maatalouskoneiden sähköistymisen avulla saavutetut päästövähennykset ovat vielä Ahvenjärven mukaan kalliita.
Lyhyellä aikavälillä realistisia vaihtoehtoja sähkötraktorille voisivat olla biodieselin käyttö nykyisen kaluston polttoaineena tai biokaasutraktori.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
