
Parikkalalainen luomukaurakasvusto näyttää elinvoimaiselta: On pituutta, voimaa ja vehreyttä.
Se mikä sivulliselle näyttää onnistumiselta, voi kuitenkin viljelijälle olla kaukana odotuksista.
”Täällä ei pitäisi näkyä rivivälejä ollenkaan, eikä ajouravälejä. Mutta ne näkyvät”, viljelijä Marko Huotilainen virkkoo.
Huotilainen käy tarkistamassa kasvustot päivittäin. Proxy-kaura näytti aluksi ennätyssatoisalta.
”Odotin vielä toukokuun lopulla kauran osalta, että keskisato olisi noin viisi tonnia. Kun tämä oli orastunut ja kasvuun lähdössä, tämä oli huippu.”
Se olisi luomussa poikkeuksellisen kova tulos. Tavanomaisen kaurankin keskisato on noin 3 500 kg.
Kevään kuivuus teki sato-odotuksille kuitenkin tepposet. Parikkala sai juhannukseen asti kyseenalaisen kunnian olla Suomen kuivin paikka.
Tällä hetkellä hän arvioi, että sadosta puuttuu jokaiselta hehtaarilta vajaa pari tonnia.
”On siinä ero, kun puhutaan luomuviljasta minkä hinta on 300—400 euroa tonni.”

Huotilaisen luomukasvinviljelytilalle Parikkalaan kokoontui viime viikolla poikkeuksellinen määrä luomuviljelystä kiinnostuneita.
Maan kasvukuntoon, täsmäviljelyyn ja viljamarkkinoihin keskittyneessä päivässä oli yhteensä noin 110 kävijää.
Tavoitteena oli rakentava ja optimistinen näkökulma luomuviljelyyn.
”Luomussa on hirveän paljon potentiaalia. Me ei vain käytetä sitä”, Huotilainen pohtii.

Venäjän raja avautuu tilalta näköyhteyden päässä.
Itärajalla asuvilla paikallisilla ja heidän havainnoillaan on suuri merkitys, korostaa paikalle saapunut luutnantti Aleksi Ahojoki Rajavartiolaitokselta. ”Yhteistyö on sujunut erinomaisesti.”
Tilan merkittävin investointi luomuviljelyyn viime vuosina on ollut System Cameleon -monitoimikone.
Puolentoista vuoden sisällä niitä on myyty kuusi kappaletta, mainitsee konekauppias Olli Soro AgriToukola Machinery Oy:stä.
Luomukasvinviljelytilan täsmäviljelyssä tutkittiin ennen koneen hankkimista useita vaihtoehtoja.
Luomutuotannontarpeita ajatellen suunnitellulla, modulaarisella järjestelmällä kasvustoja voi niin muokata, lannoittaa, kylvää kuin haratakin.
”Meillä on niin kasvukuntoisia maita, ettei yksivuotisia rikkoja saanut haltuun”, Huotilainen kertoi.
Oli löydettävä keino turvata sato. Pitkän harkinnan päätteeksi kone tuli tilalle käytettynä Ruotsista.
”Tämä oli iso projekti, sillä meidän kalusto oli epäsoveliasta koneelle. Se tarkoitti, että kaikki traktorista lähtien oli uusittava.”
Proxy-kauran esikasvina ollut syysrypsi tuotti edellisenä vuonna vaihtelevan sadon.
Juolavehnä kasvoi rypsistä läpi, Marko kertoo. ”Puinnin jälkeen rikottiin maata paikoitellen siellä, missä juola oli ongelmana.”
Ennen sitä lohkot olivat nurmella. Markon tyylinä on pitää lohkoilla neljä satokasvivuotta ja sen jälkeen kaksi nurmivuotta.
Ongelmana edellisellä kerralla oli, että nurmi piti perustaa moneen kertaan.
Ensimmäisenä vuonna hanhet söivät perustetun nurmen. Syksyllä kylvettiin heinäkasveja, keväällä tulivat jälleen hanhet. Sitten tuli kuiva kesä, eikä uudelleen kylvetty nurmi saanut kunnon kasvuunlähtöä.
Siinä vaiheessa kun nurmikasvusto lopulta pellolle saatiin, siementä oli kulunut hehtaaria kohden 100 kiloa.
Kantavina periaatteina tilalla on mahdollisimman runsas vehreys talven aikana.
”Mutta sitä on pakko miettiä. Jos on oikeasti rikkakasvin kanssa ongelmia, siitä on päästävä eroon.”

Suomessa haasteena Huotilaisen mukaan on, että luomukaura on poikkeuksellisen laadukasta, mutta laadusta ei makseta lisähintaa.
Meillä on äärettömän hyvät olosuhteet, hän toteaa. Viileässä kaura kasvaa kookkaammaksi. "Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Kanadassa tuotetaan maailman parasta kauraa."
Hän uskoo, että jos suomalaista luomukauraa tuotettaisiin riittävästi, se löytäisi maailmalta markkinoita.
”Totta kai se möisi. Meillä on maailman paras tuote, mutta määrällisesti emme ole olleet tarpeeksi kiinnostava kumppani kansainvälisillä markkinoilla."