Seppälän maitotilalla länsisuomenkarjaa pidetään tuotoksen ja luonteen vuoksi: ”Ne ovat hauskoja ja mielenkiintoisia”– videolla epäluuloinen Olga antaa lopulta houkutukselle periksi

Olga kyräilee meitä epäluuloisesti. Rouva on oppinut, että rehuilla houkuttelu saattaa johtaa lääkitsemiseen.

Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin valokuvaaminen, haluaisimme kauniin länsisuomenkarjan edustajan asettuvan poseeraamaan.

Lopulta Olga myöntyy ja tulee lähemmäksi.

7-vuotias Olga on yksi Hämeenlinnan Lamilla sijaitsevan Seppälän maitotilan länsisuomenkarjan lehmistä, joita on kaikkiaan 11. Loput 75 lehmästä ovat ayrshirejä.

Tässä karjassa länsisuomalaiset ovat täysivaltaisia maidontuottajia. Niitä pidetään samoja periaatteia noudattaen kuin ayrshejä: karjaan jätetään vain hyvät eläimet, joiden pitäminen on taloudellisesti järkevää.

Ulla Riihimäen tarjoama rehu vei voiton ja epäluuloinen Olga suostui lopulta tulemaan ruokintapöydän ääreen kuvattavaksi. Kuva: Kimmo Haimi

Lehmät ovat karjassa niin kauan kuin ne tiinehtyvät kunnolla, tuottavat maitoa ja tulevat lypsetyiksi kohtuuajassa, kertoo Ulla Riihimäki. Hän pitää Seppälää yhdessä puolisonsa Sepon kanssa.

Esimerkiksi vuonna 2013 syntynyt Kultakutri on poikinut jo yhdeksän kertaa. Päivittäinen maitomäärä tällä länsisuomalaisella on noin 45 kiloa.

”On ajateltava ammattimaisesti, sillä maito on tulonlähde.”

Oleellista on myös hyvä utarerakenne, jotta lypsy robotilla onnistuu, Ulla Riihimäki lisää.

Mielenkiinto oli syy siihen, että Seppälään aikoinaan ostettiin länsisuomenkarjaa.

Ulla Riihimäki teki agronomin opintoihin kuuluvan maatalousharjoittelun 1980-luvulla tilalla, jolla oli suomenkarjaa, ayrshirejä ja silloista holstein-friisiläistä. Periaate harjoittelutilalla oli, että kaikkia rotuja pidettiin, kunhan ne olivat tuottoisia.

Ajatus jäi kytemään Ulla Riihimäen mieleen.

Riihimäet aloittivat tilanpidon vuonna 1990. Kuusi vuotta myöhemmin ostettiin kaksi siemennettyä länsisuomenkarjahiehoa. Vähän myöhemmin hankittiin kaksi länsisuomenkarja-alkiota. Toisesta syntyi sonnivasikka ja toisesta lehmä, joka sai nimekseen Roosa.

Roosasta tuli satatonnari, joka eli 17-vuotiaaksi ja ehti poikia 14 kertaa. Monet Seppälän karjan länsisuomalaisista ovat Roosan jälkeläisiä useammassa polvessa.

Tilaa ennen Riihimäkiä pitäneet Ullan vanhemmat vastustivat kovin aikeita ottaa länsisuomenkarjaa, koska heillä oli sitä aikanaan ollut.

”Sanoin, että onhan ihmisillä koiria ja hevosiakin eivätkä ne tuota mitään.”

Näin ei enää tarvitse alkuperäisrodun pitämistä perustella. Seppälän länsisuomenkarjan keskituotos on runsas 8 500 kiloa rasvaprosentin olleessa 4,21 ja valkuaisen 3,43. Ay-lehmien keskituotos on noin 10 140, rasvaprosentti 4,48 ja valkuainen 3,82.

Länsisuomenkarjan pitämiseen vaikuttaa Riihimäkien mukaan myös alkuperäisrotueläinten kasvattamiseen saatava tuki, joka on tänä vuonna 683 euroa eläinyksikköä kohti.

”Ne ovat mielenkiintoisia, hauskoja ja tuottoisia. Lisäksi kyseessä on Suomen alkuperäisrotu, jonka haluan olevan olemassa”. Ulla Riihimäki summaa.

Tasainen selkien linja kertoo, että länsisuomenkarja ei kokonsa puolesta juuri ayrshireille häviä.  Kuva: Kimmo Haimi

Ay:n osalta genomitestaus on Seppälässä arkipäivää. Ulla Riihimäki odottaa kovasti, että genomitestaukseen perustuva eläimen jalostusarvo saadaan käyttöön myös suomenkarjalle.

Genomitestillä voidaan määrittää eläimen jalostusarvo DNA:n avulla. Genomi-indeksit kertovat jo vasikkana millaisia geenejä eläin tulee jättämään jälkeläisilleen.

Länsisuomenkarjassa on enemmän vaihtelua kuin ay:ssä, Ulla Riihimäki kertoo. Tämä näkyy niin, että vaikka hyvä lehmä siemennetään hyvällä sonnilla, jälkeläinen ei välttämättä ole yhtä tasokas.

Matkan varrella onkin opittu, että jo vasikoita ja hiehoja pitää osata katsoa ”sillä silmällä”.

Vaikka ei heti uskoisi, vasemmanpuoleinen lehmä on sekin länsisuomenkarjaa kirjavasta värityksestään huolimatta.  Kuva: Kimmo Haimi

Yhden robotin pihatto rakennettiin vuonna 2019. Uudistukseen tarvittavat puhdasrotuiset lehmävasikat kasvatetaan itse. Liharoturisteytyslehmävasikat ja sonnit myydään välitykseen.

Robotiksi valittiin aikanaan DeLaval muun muassa siksi, että säätöjen ansiosta lypsypaikan pituudella on neljä eri vaihtoehtoa. Näin ay:tä pienemmät länsisuomenkarjan lehmätkin seisovat oikeassa kohdassa, jotta robotti löytää utareen ja vetimet ongelmitta.

”Laitteiden on oltava sellaisia, että ne ottavat huomioon erilaiset lehmät.”

Robotin huollosta on tehty kuukausisopimus, jonka veroton hinta on noin tuhat euroa. Riihimäet laskivat, että tämä on tilalle edullisin vaihtoehto.

Pihatossa on hiekkaparret, jonka hiekka saadaan omasta kuopasta.

”Ne ovat parantaneet varsinkin jalkaterveyttä. Kiimat näkyvät hyvin, kun käytävät eivät ole liukkaat, minkä ansiosta lehmät uskaltavat ’hyppiä’ turvallisesti.”

Lisäksi lehmien iho pysyy ehjänä ja karva kasvaa hyvin, Ullä Riihimäki luettelee hiekan hyviä ominaisuuksia.

Hiekkaparsien on huomattu kohentaneen myös utareterveyttä. Yleistä Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamaa utaretulehdusta Seppälän pihatossa ei juuri enää ole. Ilmanlaatu pihatossa on hyvä, kun ei käytetä pölisevää turvetta, Ulla Riihimäki lisää.

Pihatossa on hiekkaparret, joihin uutta hiekkaa lisätään kerran viikossa, Ulla Riihimäki kertoo.  Kuva: Kimmo Haimi

Seppälän maitotilalla Lammilla korjattiin tänä vuonna erityisen hyvä maissisäilörehusato.

Tärkkelyspitoisuus on 23,5 prosenttia ja D-arvo yli seitsemän, kertoo tilaa yhdessä puolisonsa kanssa pitävä Ulla Riihimäki tyytyväisenä. Korjuukin ennätettiin tehdä ennen sateita lokakuun alkupuolella.

Maissia on viljelty suurin piirtein yhtä kauan kuin vuonna 2019 rakennettu pihatto on ollut käytössä. Kasvin etu on, että pieneltä alalta saadaan suuri sato, Ulla Riihimäki perustelee.

Myös vahvajuurisen maissin poudankestävyys puhuu kasvin puolesta.

”Maissista tulee hyvä sato myös kuivana kesänä, jolloin nurmesta saatava sato voi jäädä paljon odotettua pienemmäksi. Tämä on yksi keino vähentää satovaihteluita ja turvata riittävä määrä rehua karjalle.”

Riihimäillä on peltoa viljelyssä kaikkiaan noin 80 hehtaaria, josta omaa on noin 60. Viljelykierrossa on pääasiassa nurmia. Lisäksi on rehuviljaa ja muutama hehtaari maissia.

Seppälän tilalla on seosrehuruokinta. Lisäksi robotilla on houkutusrehu.

Rehut tehdään yhdessä toisen karjatilan kanssa.

”Meillä on niittomurskain ja yksi peräkärry. Toisella tilalla on ajosilppuri, karhotin ja kaksi peräkärryä.”

Työt sujuvat vauhdilla. Seppälän rehut korjattiin päivässä ja toisen tilan rehunkorjuu vei kaksi päivää.