Maatilan ensimmäinen sonni on tuoreille emolehmätuottajille uuden elämän alku: "Tästä se lähtee!"

Sonnihuutokaupassa etsitään karjan tärkeintä eläintä.

Monilla aloittelevilla emolehmätilallisilla onkin tukijoukot mukanaan.

Kouvolalainen Veikko Kelkka on vastikään ryhtynyt emolehmätuottajaksi. Hänellä on etsinnässä kaksi sonnia: limousin teuraseläinten tuotantoon ja hereford uudistuseläinten isäksi.

Kauppa oli molemmille onni onnettomuudessa.

Emolehmien kasvatus vaatii hyvää eläinsilmää, toteaa Veikko Kelkka. Kuva: Kimmo Haimi

Sonnien valinnassa käytetään ammattilaisten apua.

Vanhemmilla oli lypsykarjaa, mutta lypsylehmistä luovuttiin sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Mustialasta viime keväänä agrologiksi valmistunut Kelkka on aloittanut viljelijänä niin sanotusti täysillä: vuoden sisällä tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, siirtyminen luomuun ja vielä emolehmiin.

Hymy on silti rento ja olemus rauhallinen.

”Luomu sopii meille paremmin kuin hyvin. Rehut tulevat omalta tilalta.”

Huutokaupan alettua hän lähtee huutamaan VK Bonaza Zu:ta. Moni muukin on kuitenkin iskenyt silmänsä samaan sonniin.

Herefordista tarjotaan lopulta huutokaupan ennätyshinta, 5 800 euroa.

Sopiva yksilö löytyy ehkä myöhemmin huutokaupassa myymättä jääneistä eläimistä, Kelkka pohtii.

Meklari Juhani Numminen esittelee yleisölle hereford-sonni JJ Pittsburgh AXC:tä. Oikealla hereford-kasvattaja Johanna Jahkola, vasemmalla HKScanin kuljetussuunnittelija Jutta Heiskanen. Kuva: Kimmo Haimi

Kotona odottaa 40 emolehmää vasikoineen.

Koko aloituskarjansa Kelkka on ostanut samasta paikasta. Niiden kasvattaja joutui vähentämään eläinmäärää rajusti kuivuuden takia.

Kauppa oli molemmille onni onnettomuudessa: Kelkka sai hyvän ja tasalaatuisen karjan eikä kasvattajan tarvinnut laittaa nautoja teuraaksi rehupulan takia.

Tähän mennessä on mennyt hyvin, hän sanoo ja kopauttaa puupenkkiä. Vasikkakuolleisuus on pyöreä nolla. Emot eivät ole niin sitovia kuin lypsylehmät, mutta kyllä emotkin vaativat kiinnostusta ja panostusta. Eläinsilmää on oltava.”

Sonnipojat pidettiin huutokauppapäivänä viileänä vesiletkun avulla. Kuva: Kimmo Haimi

25-vuotias Otto Paakkala allekirjoittaa teltalla sopimuspapereita. Hän on juuri ostanut ensimmäisen sonninsa, Alapeuran Pyryn.

Hän aloittaa emolehmien kanssa tänä vuonna. Elämänmuutos on sivutoimiselle kasvinviljelijälle suuri, mutta olo on hyvä.

Raamikas Pyry-angus oli monen ihmisen kanssa harkittu hankinta.

”Halusin täyspäiväiseksi maanviljelijäksi. Eläimet kiinnostavat ja usko tulevaisuuteen on kova. Tästä se lähtee!”