Lähes jokainen puolue on vaalipuheissaan luvannut byrokratian vähentämistä jo vuosia. Valitettavasti biotalouden yrittäjät eivät ole nähneet mitään muutosta virastojen toiminnassa.
Pahalta näyttää, että vihreä siirtymäkin on hidasta, vaikka markkinoilla on imua ja biotalouden mahdollisuudet Suomessa ovat paremmat kuin missään muualla maailmassa.
Biokaasu on yksi konkreettinen esimerkki markkinaesteiden vaikutuksista.
Tarvittavien lupien saanti on valtava urakka. Biokaasua tuottavan maatilayrityksen pitää saada massiivinen määrä lupia monilta tahoilta kuten ely-keskuksesta, aluehallintovirastosta ja Ruokavirastosta. Luvituksessa päättäjinä ovat kunnan, alueen sekä valtakunnan tasot. Päätös siitäkin, kuka saa päättää, voi viedä vuosia.
Kaikki virastot sekä ministeriöt toimivat erillään ja ristiriitaisia vaatimuksia esittäen.
Kaikki määräykset ja vaatimukset ovat erilaisia ja muuttuvat sen mukaan, onko hakija tukea saanut maatila vai jokin muu yritys.
Biokaasun myynti maatiloilta on myös rajoitetumpaa kuin pelkästään biokaasua yleiseen myyntiin tuottavilla yrityksillä. Aivan oma byrokratiansa on vastassa laitoksilla, jotka myyvät mädätejäännöksiä orgaanisina lannoitteina.
Maatilan omiin raaka-aineisiin perustuva biokaasuntuotanto pitää myös eriyttää täydellisesti tuotannosta, jossa mukana on elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja yhdyskuntalietteitä. Tarvitaan kaksi erillistä laitosta ja yritystä, joille molemmille haetaan omat lupansa. Tuplatyö!
Biokaasutuotannon aloittaminen on edelleen lähes mahdotonta maatiloilla, ellei niillä ole varaa palkata konsulttia, joka hallitsee kaikkien tuotantoa valvovien, käytännössä rajoittavien, virastojen koukerot ja tuntee päätöksiä tekevät henkilöt. Myös seutu- ja maakuntien kehityshankkeista voi saada apua luvitukseen ja kamppailuun viranhaltijoiden ylläpitämässä pykäläviidakossa. Yleensä toisten yrittäjien apu ja yhteistyö on ratkaisevaa, kun taas ammattitapapoliitikoiden puheet ja lupaukset ovat lähes hyödyttömiä.
Kari Tiilikkala
professori emeritus