”Huoltovarmuus ei voi perustua siihen, että yhtä ketjun osaa riistetään markkinoilla”, MMM:n tuore kansliapäällikkö linjaa

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) tuore kansliapäällikkö Pekka Pesonen pitää tärkeänä, että viljelijöille ja metsänomistajille pystyttäisiin tarjoamaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän vaihtoehtoja, sillä ilman niitä isoihin investointeihin rohkenee vain harva.

Vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi hiilensidonnan tai vesistötoimien myyminen.

”Mutta ovatko nekään täysipainoisia vaihtoehtoja”, kansliapäällikkö pohtii.

Ensisijainen intressi yhteiskunnassa on kuitenkin se, että ruokaa riittää.

”Huoltovarmuuden varmistaminen motivoi minua. Johtoajatus on, miten järjestetään elintarviketuotanto niin, että suomalaisilla on turvallista sen suhteen nyt ja tulevaisuudessa. Se ei voi perustua siihen, että yhtä ketjun osaa riistetään markkinoilla. Kenelläkään viljelijällä ei ole velvoitetta henkilökohtaiseen uhrautumiseen huoltovarmuuden puolesta”, Pesonen sanoo vakavana.

”On siis löydettävä keinoja, joilla tuotanto on kannattavaa.”

Pesonen toivoo, että etenkin nuoret viljelijät tai sellaiseksi aikovat osallistuisivat aktiivisesti alan strategiatyöhön ja toisivat esiin sitä, mitä nuoret yrittäjät kaipaavat.

”Tehkää yhteistyötä ja antakaa lausuntoja, tuokaa esiin se, mitä suomalainen ruokakulttuuri on. Käyttäkää voimaa edunvalvonnassa. Sitä varten tuottajajärjestöt ja osuuskunnat ovat. Tilanne ei ole mitenkään toivoton”, Pesonen rohkaisee.

Hän mainitsee hyvänä paikallista ruokakulttuuria nostavana esimerkkinä Saimaan alueen saaman European region of gastronomy -huomionosoituksen.

”Sen kaltaisia tarvitaan lisää.”

Myös alan sisäisellä puheella on väliä.

”Tarvitaan puhetta siitä, mitä on tehty hyvin ja missä on onnistuttu. Niitä asioita on paljon. Kun viljelijät vähenevät, jäljelle jäävillä on yhä suurempi vastuu siitä, millainen viesti alasta lähetetään ulospäin.”

Suomen ruokastrategian lähtökohtana ovat Pesosen mukaan maan omat olosuhteet ja vahvuudet sekä se, mitä on tehty oikein. Jälkimmäisellä Pesonen viittaa esimerkiksi vähäiseen antibioottien käyttöön sekä eläinten hyvinvointiin.

Kansliapäällikkö uskoo, että kotieläintaloudella on paikkansa suomalaisessa ruokaketjussa jatkossakin.

”Suomalainen maatalous on suhteellisen riippuvaista kotieläintaloudesta. Investointeja sinne tarvitaan. Meille olisi itsemurha ripustautua muiden maiden tuotannon varaan.”

Pesonen on aiemmassa työssään Euroopan tuottajajärjestön pääsihteerinä tottunut katsomaan asioita viljelijöiden kannalta.

”Nyt jatkan sitä samaa Suomen näkökulmasta. Hallinnon näkökulma on tietysti vielä enemmän soveltamista”, Pesonen toteaa.

Hän kertoo pyrkivänsä työssään siihen, että Suomi ei ainakaan lisäisi Euroopan komission vaatimuksiin mitään ekstraa.

Kuten monessa muussakin yhteydessä, myös ruokaketjun taustalla ajurina on talous.

”Siitä poikkeaminen on hyvin vaikeaa”, Pesonen sanoo.

Lisäksi kaupan rakenne on Suomessa EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen keskittynyt, mikä osaltaan vaikuttaa ruokaketjun valta-asetelmaan.

”Maatalousalan kustannusrakenne on raskas, ja se kohdistuu suoraan tulonmuodostukseen. Nousevat kustannukset jäävät helposti tuottajien maksettavaksi, koska niitä ei voida vaatia suoraan tuottajahinnoissa.”

Syyt esimerkiksi Euroopassa nyt nähtäviin viljelijöiden mielenosoituksiin ovat moninaiset ja niissä on eroja eri maiden välillä. Osassa maista hiertää polttoaineen tai lannoitteen hinta, toisaalla verotus ja kolmannessa kaavoitus, Pesonen listaa.