Markku Rita-Kastari vastaa jalasjärveläisen kenkätehtaan lämmöntuotannosta, jossa polttoaineena on pääsääntöisesti palaturve. Normaalina lämmityskautena varastosiiloon puretaan turvetta kerran viikossa. Kuva: Arto Takalampi
Lämpöyrittäjyydesta tuli jalasjärveläisen viljelijän yksi taloudellinen tukijalka
Vuodesta 2003 lämpöyrittäjänä konehommien ohessa toiminut jalasjärveläinen Markku Rita-Kasari vastaa kahden ison kiinteistön lämmöstä Kurikan Jalasjärvellä ja Hämeenkyrössä. Polttoaineena hän käyttää pääsääntöisesti palaturvetta, joka tuottaa megawatteja ja yrittäjälle tuloa haketta tehokkaammin.Jalasjärvi
Jalasjärveläinen Markku Rita-Kasari on pitkän linjan kone- ja lämpöyrittäjä, jolla on kaksi lämmityskohdetta. 30-vuotisen turveurakointinsa hän lopetti viimevuoteen, kun alaa ajettiin alas. Siitä saisi oman jutun, hän sanoo tuohtuneena alan kohtelusta. Kuva: Arto TakalampiLämpöyrittäjänä Markku Rita-Kasarin historia on alalle tyypillinen. Nuoresta lähtien konehommissa ja lähes 30 vuotta turvesuolla toimineelle sekä hakkeella ja turpeella tilallaan lämmittäneelle lämpöyrittäjyys sopi hyvin.
”Olihan se vähän hyppy tuntemattomaan, kun yritystapa haki vielä muotoaan 2000-luvun alussa aloittaessani. Lämmittäminen on kuitenkin se minun juttuni, joten uskalsin aloittaa”, hän sanoo.
Lämmitys limittyi hyvin myös konehommien sekä kasvinviljelytilan töiden kanssa ja oli samalla yksi taloudellinen tukijalka lisää. Konehommat ovatkin jatkuneet rinnalla koko ajan, joskin aliurakointi turvesuolla loppui alan alasajon seurauksena viime vuoteen.
Ensimmäinen Rita-Kasarin lämmityskohde oli jalasjärveläinen kenkätehdas. Yrityksellä oli tarvetta uusia lämpökeskus ja se päätyi lämmityksen ulkoistamiseen. Hän tarttui tehtyyn tarjoukseen.
Lämpöyrittäjä voi joko toimittaa lämmön käyttäen tilaajan lämpökeskusta ja kanaaleja tai sitten investoida itse lämpökeskukseen sekä kanaaleihin. Rita-Kasari toteutti jälkimmäisen.
”Laitoin konttiin 300-kilowattisen kattilan sijaan heti hieman ylitehokkaan 500-kilowattisen kattilan. Kuutioiden lisäännyttyä valinta osoittautui oikeaksi.”
Kun yrittäjä vastaa investoinnista, toimitussopimukset ovat yleensä 10-15 vuotta pitkiä. Perusmaksulla katetaan laiteinvestointien kuoletukset sekä ylläpito ja lämmöstä maksetaan toimitettujen megawattien mukaan.
Hinnat on kiinnitetty tilaajan kanssa sovittuihin indekseihin ja ne tarkistetaan vuosittain, mikä antaa tasaisen hintatakuun. Halvan öljyn aikaan hinta kiinnitettiin yleisesti kevyen polttoöljyn hintaan.
Toiseksi isoksi lämmityskohteeksi Rita-Kasari löysi sadan kilometrin päästä Hämeenkyröstä paikallisen oppilaitoksen. Etäisyys hieman arvelutti, mutta paikallisen työntekijän saaminen hoitamaan laitosta helpotti.
Myös sinne hän investoi tarvittavaan lämmityslaitteistoon.
Kummassakin laitoksessa on polttoaineena pääsääntöisesti palaturve. Kotonaan Rita-Kasari käyttää turpeen lisäksi myös haketta, jota kertyy lähialueen metsien putsaamisesta.
Alkuvaiheessa hän käytti enemmän haketta myös lämmityskohteessa, mutta hakkeen laatu vaihteli liikaa. Kokemuksestaan hän tietää turpeen olevan ehdoton lämpöarvoltaan.
”Lämpöyrittämisessä tarvitaan tehoja. Megawatin tuottaminen hakkeella on palaturpeeseen verrattuna hinnaltaan puolitoistakertainen ja heikkolaatuisella hakkeella jopa kaksinkertainen”, hän laskee.
Normaalioloissa Jalasjärven laitoksessa riittää traktorikuorma viikossa. Pakkaskaudella kuorma palaturvetta menee neljässä vuorokaudessa, hakekuorma kahdessa. Talven mittaan palaturve säästää traktoriajoa 80 tuntia.
Myös turpeen laatu voi vaihdella korjuuolosuhteiden vuoksi, mistä Rita-Kasarillakin on alkuajoista kokemuksia. Savukaasuimurilla polttoon saatiin kuitenkin lisää tehoa.
Jalasjärven laitokselle turpeen tuottaa yksityinen toimija ja Hämeenkyröön Neova. Sen energiaturvetuotannon jatko on kuitenkin epävarmaa, joten hän on kartoittanut muita vaihtoehtoja.
Markku Rita-Kastari on saanut nostettua lämpökeskuksen kattilatehoja niin, että 500-kilowattisella kattilalla alettiin päästä 700 kilowatin keskitehoihin. Kuva: Arto TakalampiLaitoksissa on etävalvonta hälytyksineen, ja esimerkiksi Jalasjärvellä on oltava paikalla puoli tuntia hälytyksestä. Etävalvonnan lisäksi laitoksiin tehdään päivittäin vähintään yksi tarkastuskäynti.
Rita-Kasarin mukaan päättynyt lämmityskausi meni kohtuullisesti ilman isompia hälytyksiä, joista yleensä 98 prosenttia johtuu polttoaineesta.
”Lämmön toimitusmäärät olivat normaalit. Vaikka marras-joulukuussa oli pakkasjakso, vastaavasti maaliskuussa oli lauhaa”, hän vertaa.
Lue lisää:
- Osaston luetuimmat
