
Maatilojen kokonaismäärä on nyt vajaa 60 000. Maatalouden selkärankaan niistä kuuluu siten joka neljäs.
Maatilojen kehittymisen, käytännössä suurenemisen ja vähenemisen, tarve toistui liki kaikissa Eloistunnon asiantuntijoiden puheissa.
Esimerkiksi maitotiloilla on lypsylehmiä Suomessa keskimäärin 27, mutta Tanskassa 160, Ruotsissa 80 ja Virossa 100, Valion kehityspäällikkö Jaana Kiljunen vertasi.
"Lähdemme takamatkalta. Rakennekehityksellä on kiire."
Jos Kiljunen itse olisi aloittamassa maidontuotantoa, hän rakennuttaisi 140 lypsylehmän navetan, jonka hoitamiseen tarvitsisi myös palkattua työvoimaa.
Kiljusen mukaan karjakoolle ei kuitenkaan voi asettaa yksiselitteistä tavoitetta. "Meillä on sekä isoja että pieniä hyvin pärjääviä tiloja."
Hytösen mukaan kaikessa yrittämisessä on tärkeää valita itselle sopivin sarja. Vaihtoehtoina on kustannustehokkuus, joka vaatii kokoa, tai erikoistuminen.
"Keskikoko on hankala: silloin on ison kustannukset muttei pienen näppäryyttä."
Tilojen kehittäminen asettaa suuria haasteita liikkeenjohdolle, MTT:n professori Jyrki Niemi muistutti. "Ei riitä, että osaa tuotannon. Täytyy olla myös liikkeenjohtotaitoja."
OP-Pohjolan Tony Vepsäläinen korosti rahoitustuen merkitystä, jotta tilat pystyvät investoimaan kehitykseensä.