MMM jousti: Suojavyöhykenurmia rajoitetaan tiloittain

Maa- ja metsätalousinisteriön on tarkoitus tehdä luonnonhaittakorvauksen maksun osalta maaseutuohjelmaan muutos.

Siten suojavyöhyke rinnastettaisiin luonnonhaittakorvauksen maksussa kesantoihin ja luonnonhoitopeltonurmiin. Tällöin kesannon, luonnonhoitopeltonurmien ja suojavyöhykkeiden yhteenlaskettu osuus maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta voisi olla enintään 25 prosenttia. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2016.

Luonnonhaittakorvauksen rajoitteesta keskusteltiin tuottajien ja valtion välisten tukineuvottelujen yhteydessä perjantaina. Molemmat osapuolet pitivät muutosta tarpeellisena määrärahojen riittävyyden turvaamiseksi ja rahoituksen suuntaamiseksi aktiivituotantoon.

"Pidän suojavyöhykenurmia tilatason joustavana vesiensuojelukeinona, jolla viljelijä voi suunnata toimia ongelmallisimmille lohkoille. Näin voimme parantaa Itämeren tilaa mahdollisimman joustavasti ilman metrimittaa. Koska tarkoituksena ei ole kuitenkaan kokonaisten tilojen siirtyminen suojavyöhykkeiksi, haluamme jo tässä vaiheessa tiedottaa viljelijöille suunnitteilla olevasta muutoksesta luonnonhaittakorvaukseen", maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo sanoo.

Suojavyöhyke voidaan perustaa lohkolle, joka sijaitsee vesistön tai valtaojan varrella, Natura-alueella, pohjavesialueella tai lohkolle, joka rajoittuu ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Lisäksi suojavyöhyke voidaan perustaa kohdentamisalueella olevien Itämeren saarien pelloille.

Suojavyöhykkeen kasvusto on niitettävä vuosittain kasvukauden aikana ja korjattava pois suojavyöhykkeeltä.

Keväällä tehtävä niitto ja kasvuston korjuu ei ole riittävä toimenpide. Kasvimassan saa käyttää hyödyksi. Suojavyöhykettä voidaan laiduntaa, jos siitä ei aiheudu eroosiota ja se tehdään luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta eikä sille ole vesiensuojelullista estettä.

Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa eikä sitä saa pääsääntöisesti käsitellä kasvinsuojeluaineilla.