Harvinainen tauti tappoi sastamalalaiselta maitotilalta 24 lehmää – oletettavasti syynä rehun bakteerimyrkky

Sastamalalainen maidontuottaja Jari Haapamäki joutui tammikuussa keskelle jokaisen kotieläintilallisen painajaista. Eläimiä alkoi kuolla yksi toisensa jälkeen.

Tiistaina 9.1. Haapamäki havaitsi, että yksi lehmistä oli halvaantunut. Päivystysvuorossa ollut kunnaneläinlääkäri Penita Pilve hälytettiin paikalle. Eläintä hoidettiin asianmukaisesti halvaustapauksena eli se sai suoneen magnesiumia ja kalsiumia.

”Halvaus oli epätyypillinen. Lehmällä oli hengitysvaikeuksia ja halvaantuminen tapahtui noin kolme kuukautta poikimisesta”, Pilve kertaa alkuvaiheen tapahtumia.

Tavallisesti poikimahalvaus iskee juuri ennen poikimista tai parin poikimista seuraavan päivän aikana. Halvaantuminen suuren tuotannon vaiheessa ei kuitenkaan ole poikkeuksellista.

Hengitystieoireita epäiltiin keuhkokuumeeksi, ja lehmällä aloitettiin antibioottikuuri.

Hoidosta huolimatta eläin menehtyi muutaman tunnin kuluttua. Se oli outoa, mutta hälytyskellot eivät vielä soineet.

Keskiviikkona tilalle tuli sorkkahoitaja. Taas yksi lehmä oli halvaantunut, eikä sitä tietenkään yritetty ajaa ylös sorkkahoitopukkiin.

Kiireisen sorkkahoitopäivän lomassa kahden kuukauden ikäinen lehmävasikka löytyi kuolleena. Tässä vaiheessa Haapamäkeä alkoi todella huolestuttaa.

Meijeri purki maidon vastaanottokiellon vasta pari päivää sitten. Edellisen kerran maitoa toimitettiin meijeriin 13.1. Jari tarkistaa että kaikki on valmiina maidonkeruuta varten. Kuva: Rami Marjamäki

Seuraavana aamuna hälytyskellot pirahtivat soimaan ja kovaa. Kaksi lehmää löytyi kuolleena.

Haapamäki ja Pilve ryhtyivät selvittämään asiaa urakalla. Kaikesta mahdollisesta otettiin näytteet. Testejä tehtiin vedestä, viljasta, verestä, maidosta ja lannasta. Säilörehu- ja viljaruokinta pysäytettiin ja rehuksi vaihdettiin kuiva heinä.

Maito ohjattiin meijerin sijaan ongelmajätelaitokseen.

Viikonlopun aikana Pilve konsultoi kollegoitaan, joilta sai vahvistusta epäilylleen: lehmillä on botulismityyppistä oireilua.

Yksi lehmä lähetettiin Helsingin yliopistolle Viikkiin avattavaksi. Siellä lehmien kuolinsyyksi vahvistui botulismi.

Tilan säilörehusta botuliinitoksiinia ei ole löytynyt, mutta vahva epäily on, että sitä kautta tauti on lehmien elimistöön joutunut.

”Sairauteen ei ole hoitoa. Jos nauta jää makaamaan, ainoa keino on lopetus”, Pilve kertoo.

Taudin itämisaika on 1–7 vuorokautta. Säilörehuruokinnan lopettamisen jälkeen ei voinut kuin odottaa lehmien kuolemaa.

”Joka aamu pelotti mennä navettaan”, Haapamäki sanoo.

Kahden viikon aikana botulismiin kuoli Haapamäen tilalla yhteensä 24 eläintä. Joukossa oli lypsäviä lehmiä, kantavia hiehoja ja vasikoita.

Ennen taudin puhkeamista tilalla oli 63 lypsävää ja nuorkarjaa sen verran, että pääluku nousi toiselle sadalle. Voidaan siis puhua noin 20 prosentin kuolleisuudesta.

”Se oli kamalaa. Joka kerta, kun menin navettaan, avasin ovea aina pari senttiä kerrallaan. Heti ensisilmäyksellä näki, että lehmiä oli taas kuollut”, Haapamäki muistelee lohduttomia viikkojaan.

”Vedimme raatoja isäukon kanssa pienkuormaajalla ulos navetasta lähes liukuhihnalla.”

Haapamäki epäilee, että säilörehu oli saastunut sinne joutuneen eläimen raadon takia.

”Tämä on riistaista seutua. Säilörehu niitetään 12 metriä leveällä perhosniittokoneella. Pienen eläimen joutumista niittokoneeseen ei huomaa mitenkään.”

Rehu ajetaan korjataan tarkkuussilppurilla ja levitetään 35-metriseen laakasiiloon lumikauhan avulla. Haapamäki käyttää rehunteossa urakoitsijaa.

Parsia ei ole enää tyhjänä sillä Haapamäki osti välittömästi 15 uutta lehmää tilalle. Haapamäen vanhemmat Pertti (vas.) ja Seija Haapamäki auttavat tilan töissä. Kuva: Rami Marjamäki

Kyseessä oli viime kesän ensimmäinen sato. Siitä oli ehditty syöttää puolet, noin 1,5–2 kuukauden ajan, kun lehmien oireilu alkoi.

”Jäljellä on vielä toinen mokoma, mutta se menee hävitykseen”, Haapamäki harmittelee. Ylimääräistä rehua on omasta takaa sen verran, että se saattaa riittää ensi kesään.

Laskelmat taudin aiheuttamista tappioista ovat vielä kesken, mutta Haapamäki arvioi niiden nousevan kymmeniin tuhansiin euroihin. Maito ajettiin yli kuukauden ajan suoraan hävitettäväksi ongelmajätelaitokseen.

Oma suppea maatilavakuutus ei korvaa mitään. Pienenä toivonkipinänä on, että edes osa tappioista saataisiin korvattua säilörehu-urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Haapamäki aikoo kuitenkin selvitä.

”Kriisiapua on tarjottu, mutta menen sitkeästi kiukulla eteenpäin.”

Taloudellisessa toipumisessa auttaa se, että tilalla ei ole liiemmin velkaa.

Lisäksi Haapamäellä on kova usko tulevaisuuteen. Siitä kertoo se, että jo viime keskiviikkona tilalle toimitettiin 15 uutta ostolehmää.

Ensi kesän säilörehu saatetaan laakasiilon sijaan korjata paaleihin.

”Ainakin rehun säilöntään valitaan vahvin happoseos, mitä markkinoilta löytyy”, Haapamäki sanoo.