Ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöitä samalla kun se nostaa maapallon lämpötilaa. Muutokset osuvat ensin pohjoiseen pallonpuoliskoon, missä lämpeneminen on nopeinta. Täällä tarvitaan myös maatalouden sopeuttamiskeinoja pikaisesti.
”Terminen kasvukausi pitenee lämpenemisen myötä. Se avaa uusia näkymiä satoisuudelle ja viljelymuotojen monipuolistamiselle. Muutos tuo myös uusia kasvitauteja ja peltojen tuholaisia tullessaan”, professori Pirjo Peltonen-Sainio Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta sanoo.
”Uusia lajikkeita on kehitettävä uusiin olosuhteisiin. Lajikkeet on kehitettävä Suomessa. Valon määrä ei muutu. Meillä on edelleen pitkät valoisat päivät kasvukautena. Emme tulevaisuudessakaan voi hyödyntää koko termistä kasvukautta. Voimme sen sijaan aikaistaa kylvöjä”, Peltonen-Sainio sanoo.
Muutokset eivät tapahdu hyppäyksinä. Kehitys on hidasta ja vaihteluita on odotettavissa.
Syyssadanta ja eroosioriskit lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. Vastaavasti kasvukaudella saattaa olla hyvinkin kuivaa.
”Vettä ja ravinteita pitäisi olla saatavilla tasaiseen tahtiin kasvukauden aikana. Siksi peltojen vesitalous pitää saada hallintaan”, Peltonen-Sainio kuvailee maatalouden haasteita.
”Täytyy ratkaista, mistä kasteluvesi saadaan ja miten estetään peltojen rakenteen heikkeneminen. Yksi hankala tulvavuosi pilaa maan rakennetta moniksi vuosiksi. Ongelma on suuri savimailla.”
Lämpenemisen myötä olosuhteet uusille tuholaisille ja kasvitaudeille tulevat suotuisammiksi. Se tarkoittaa, että torjunnat on aloitettava aikaisemmin ja niitä on tehtävä useampia.
”Varsinaisille torjunta-aineille voidaan hakea muitakin vaihtoehtoja, kuten viljelykierto ja maanpeitekasvit”, Peltonen-Sainio kuvailee edessä olevia haasteita ja muistuttaa, että luomuviljelyssä sekä viljelykiertoa että ravinteiden kierrätystä on kehitetty.
Peltojen lisäraivaamisesta etenkin turvemailla on käyty kiivasta keskustelua. Peltonen-Sainio kehottaa hakemaan ratkaisuja, joissa myös niiden seurauksia punnittaisiin monipuolisesti.
”Yksi keino, jolla lisäpeltojen raivauksen tarve vähenee, on karjatiloilta kertyvän lannan käyttäminen energiantuotantoon. Lannan ravinteet eivät häviä biokaasutuksessa, mutta niiden kuljettaminen kauemmaskin pelloille tulee helpommaksi, kun niitä ympäröivä ylimääräinen aines on energiantuotannon prosessissa käytetty.”
”Ravinteiden kierrätys on tulevaisuutta, koska tulevaisuudessa ei yksinkertaisesti ole varaa tuhlata ravinteita sillä tavalla kuin olemme tähän asti tehneet”, professori Pirjo Peltonen-Sainio perustelee.
HIA SJÖBLOM